Katselen puulattiaa, joka on lakattu,
lattialle tavaroita on paljon pakattu.
Muutto on tässä edessä,
minulla vanha albumi on kädessä.
Kuopus katsoo silmiin ja hymyilee,
nyt hän jo tavaroita ympäriltään tavoittelee.
Katselen lapsen vilkasta touhua,
kestää vielä monta vuotta,
ennen kuin hän käy koulua.
Iloista aikaa on täällä eletty,
tunne en olevani lainkaan petetty.
Albumista löytyy monta muistoa,
katselen ikkunasta läheistä puistoa.
Uusi koti jo meitä odottaa,
muistoja silti ei kannata kadottaa.
– Helena Lahtovaara