Helsinki, 4. helmikuuta 2026 – Suomi on viime vuosina lisännyt tuulivoiman osuutta energiantuotannossaan merkittävästi, mutta samalla maa kamppailee tuulivoiman vaihteluiden aiheuttamien haasteiden kanssa. Venäjän sähkötuonnin loppuminen vuonna 2022 on korostanut näitä ongelmia, ja asiantuntijat varoittavat, että ilman parempaa tasapainotusta kantaverkko voi olla tiukilla lähivuosina. Onko Suomi liian riippuvainen tuulesta, vai onko tämä askel kohti kestävää tulevaisuutta?
Tuulivoiman nopea kasvu muuttaa energiamaisemaa
Vuonna 2025 tuulivoima tuotti jo yli neljänneksen Suomen sähköstä, eli noin 26 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Tämä tekee siitä toiseksi suurimman energialähteen ydinvoiman jälkeen. Tuulivoimakapasiteetti kasvoi yli tuhannella megawatilla, saavuttaen lähes 9 500 MW:n tason vuoden loppuun mennessä. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjanmaa dominoivat tuotantoa, jossa yli 70 prosenttia kapasiteetista sijaitsee.
Tuulivoiman nousu on osa Suomen pyrkimystä hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Se on halpaa, päästötöntä ja kotimaista energiaa, joka vähentää riippuvuutta ulkomaisista tuonneista. Kuitenkin tuulivoiman tuotanto vaihtelee suuresti sääolosuhteiden mukaan: tuntitasolla tuotanto voi muuttua 20–50 prosenttia, ja koko maan tasolla jopa 70–90 prosenttia vuorokaudessa. Talvella vaihtelut ovat pienempiä, mutta kesällä ne voivat aiheuttaa yllättäviä piikkejä tai notkahduksia.
Venäjän tuonnin loppuminen paljastaa haavoittuvuudet
Ennen vuotta 2022 Suomi toi sähköä Venäjältä merkittäviä määriä – jopa 10 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Tämä tuonti toimi puskurina, tasoittaen kantaverkon kuormitusta erityisesti kulutuspiikeissä. Venäjän hyökkäyssodan myötä tuonti lopetettiin kokonaan, ja yhteydet purettiin. Nyt Etelä-Suomen kantaverkko on ”tiukilla” ainakin vuoteen 2028 asti, kun sähkönkulutus kasvaa sähköautojen, lämmityksen ja teollisuuden sähköistymisen myötä.
Fingrid, kantaverkon ylläpitäjä, on varoittanut mahdollisista rajoituksista asiakkaille, jos vaihteluita ei hallita. Tuulivoiman kasvu korostaa tätä: tuulisina päivinä sähkö on edullista tai jopa ilmaista, mutta tuulettomina hetkinä hinnat nousevat jyrkästi. Ilman Venäjän ”helppoa” sähköä Suomi joutuu luottamaan omaan tuotantoon ja yhteyksiin muihin Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin ja Norjaan.
Ratkaisuja vaihteluiden hallintaan
Vaihteluiden tasapainottamiseksi Suomi hyödyntää vesivoimaa, joka on joustavaa säätövoimaa, sekä tuontia Nord Pool -markkinoilta. Tulevaisuudessa akut, vihreä vety ja älyverkot voivat auttaa enemmän. Lisäksi kuluttajia kannustetaan tasoittamaan omaa kulutustaan esimerkiksi tehomaksujen avulla, jotka palkitsevat piikkien välttämisestä.
Asiantuntijat korostavat, että Suomi ei ole täysin tuuliriippuvainen: energiamixissä on yhä ydinvoimaa, vesivoimaa, aurinkoa ja biomassaa. Hiilidioksidineutraali sähkö kattaa jo 96 prosenttia tuotannosta. Ennusteet vuodelle 2030 puhuvat jopa 20 gigawatin tuulikapasiteetista, mutta monipuolinen sekoitus tekee järjestelmästä kestävän.
Haasteet ja tulevaisuuden näkymät
Silti vaihtelut voivat iskeä sähkölaskuihin, erityisesti talvipiikeissä. Kriitikot väittävät, että nopea siirtymä tuulivoimaan ilman riittävää varastointia lisää riskejä sähkökatkoksille. Toisaalta puolustajat näkevät tämän mahdollisuutena: tuulivoima hillitsee kustannuksia pitkällä tähtäimellä ja vahvistaa energiaomavaraisuutta.
Hallitus ja energiayhtiöt investoivat nyt yhteyksiin muihin maihin korvatakseen Venäjän tuonnin. Kysymys kuuluu: riittääkö tämä, vai tarvitaanko enemmän valtion tukea akuille ja älyratkaisuille? Suomen energiapolitiikka on murroksessa, mutta tuulivoiman vaihtelut muistuttavat, että siirtymä vihreään energiaan vaatii älykästä suunnittelua.