Roadtrip toisen maailmansodan jäljissä

Oli kyseessä sitten budjettimatka tai halu lähteä käytännöllisesti matkalle, autolla matkustaminen on hyvä tapa tutustua Eurooppaan. Teimme kesällä pienen matkan, jonka tarkoituksena oli palata myös historiassa takaisin – Eurooppa on ollut keskeinen osa erilaisia taisteluja ja sotia. Erityisesti toinen maailmansota on todella lähellä meitä, joten halusimme oppia lisää.

Roadtripille lähdettäessä tulee ottaa kuitenkin muutama asia huomioon. Muun muassa se, että kun matkaan lähtee kolmen eri talouden henkilöitä, kommunikaatio ei aina toimi.

Katso videolta lisää! Teksti jatkuu videon jälkeen.

Matkamme alkoi Tallinnasta ja sieltä pääsimme lähtemään sujuvasti Vilnaan. Vilna on Liettuan pääkaupunki ja sijaitsee Tallinnasta noin 600 kilometrin päässä. Matkalla pysähdyimme pikaisesti Riikaan syömään lounasta ja siitä jatkoimme rauhallisesti taas Vilnan suuntaan. Toinen maailmansota oli päätynyt aiheeksi oikeastaan kaikesta lomafiilistelystä ja hauskuudesta riippumatta siksi, että historian ymmärtäminen on meille tärkeää. Suomi on kuitenkin ollut isossa roolissa myös toisessa maailmansodassa ja meille oli tärkeää nähdä omin silmin, mitä kaikkea Euroopassa on tapahtunut.

Tiesitkö, että sekä Virossa, Latviassa, että Liettuassa on ollut keskitysleirejä?

Vietimme Vilnassa viikonlopun, eli kaksi yötä ja viihdyimme siellä juuri avatussa Hilton Garden Inn Vilnius City Centre-nimisessä hotellissa. Vilnan keskusta oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä ja matkalla oli jo kaikenlaisia nähtävyyksiä. Löysimmekin lähes vahingossa Museum of Occupations and Freedom Fights, eli Miehityksen ja vapaustaistelujen museon. Kyseessä on vanha KGB:n päämaja käytännössä Vilnan keskustassa, jossa on tapahtunut paljon kamalaa. Museo antaa käsityksen siitä, mitä kaikkea Liettuan historiassa tapahtui sotien aikana, sekä kuinka nämä sodat vaikuttivat paikallisiin. Päärakennuksen alakerrassa oli myös vankila, jossa en itse viihtynyt kauaa – se oli aika karua katsottavaa. Museolle kuitenkin antaisin täydet viisi pistettä ja suosittelisin käymään. Opin paljon sellaista, mitä ei ainakaan meidän koulussamme opetettu.

Tutustuimme myös Vilnan vanhaankaupunkiin, jossa voisi viihtyä pidempäänkin. Vilnassa oli toisen maailmansodan aikana vahva juutalaisyhteisö, joka ajettiin pieniin gettoalueisiin. Nykyisin nämä gettoalueet ovat kehittyneitä turistikohteita, mutta jäänteitä historiasta löytyy yhä. Käytännössä tuntui siltä, että toisen maailmansodan henki on jokaisessa Vilnan Vanhankaupungin osassa.

Vilna tarjoaa paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, eikä sinne todellakaan tarvitse lähteä katsomaan historiallisia kohteita. Meidän matkamme kuitenkin kietoutui vahvasti juuri tällä kertaa historian ympärille.

Vilnasta lähdimme ajamaan Puolaan. Puola, jos joku, on ollut käytännössä merkittävin maa toisen maailmansodan aikana. Olitpa missä tahansa päin Puolaa, löydät aina jonkin historiallisesti merkittävän kohteen. Tällä kertaa valitsimme vierailukohteeksi Auschwitzin keskitysleirin. Vietimme yhden yön Hampton by Hilton Oswiecimissä ja valitsimme vierailupäiväksi maanantaisen päivän.

Valitsimme saapumisajan väärin, joten tästä ehdoton vinkki. Keskitysleirin museo avataan päivittäin kello 7:30 aamulla ja kello yhdeksästä eteenpäin vierailijoiden on pakko osallistua maksulliselle opaskierrokselle. Tämä on selkeästi siitä syystä, että ihmismäärä on yksinkertaisesti niin suuri. Me saavuimme paikalle noin lounasaikaan ja jonotukseen meni ainakin tunti. Jono kuitenkin oli lopuksi huomattavasti pienempi, joten se oli selkeästi pahin aika vierailuun. Pidimme oppaasta, mutta olisimme itse halunneet vierailla itsenäisesti tässä museossa. Emme ehtineet juuri lukea tauluja tai katsella tavaroita, vaan kierros vietiin nopeasti eteenpäin. Opaskierrokselle ei ole enää pakko osallistua päivän päätteeksi, mutta silloin ei välttämättä ole aikaa käydä molempia alueita. Auschwitzin keskitysleiri koostuu kahdesta alueesta, siksi sen nimikin on Auschwitz-Birkenau. Yleisen oppaan kanssa reitti kesti noin 3 tuntia yhteensä ja alueiden välillä kulkee ilmainen bussi. Siellä olisi kuitenkin voinut viettää huomattavasti enemmänkin aikaa.

Vinkki! Jos tiedät reilusti etukäteen, että olet menossa sinne, kannattaa varata henkilökohtainen opas. Silloin tahti on rauhallisempi ja voit varata esimerkiksi kuljetukset museolle sekä takaisin. Kaikki tiedot löytyvät museon verkkosivuilta.

Tässä välissä vielä muistutan, että kyseessä on paikka, joka saattaa herättää todella vahvoja tunteita. Alue on todella vaikuttava, eikä siellä todellakaan vietetä hauskaa päivää museossa kierrellen. Samaan aikaan kuitenkin minulle tuli sellainen olo kierroksen jälkeen, että onneksi tämä kaikki on ohi ja nyt meidän pitää varmistaa, ettei sitä tapahdu uudestaan. Se antaa uutta toivoa ja avaa maailman jälleen toisin mielin.

Auschwitzista meidän matkamme jatkui pieneen itäsaksalaiseen kaupunkiin nimeltä Plauen. Olemme viettäneet siellä paljon aikaa aikaisemminkin, mutta sinne palaamme aina mielellämme uudelleen. Kyseessä on noin 65 000 asukkaan kaupunki, joka on sijainniltaan yllättävän merkittävä. Plauen on nimittäin rajakaupunki muurin rinnalla – osa kaupungista jäi muurin toiselle puolelle ja osa toiselle puolelle. Muuria ei enää ole, mutta sen reitin pystyy yhä näkemään. Plauenin keskusta pommitettiin käytännössä täysin ja samoin Plauenista on kirjoitettu kirja toisen maailmansodan inspiroimana: Escape from Plauen, kirjailijana Renate Stoever.

Plauen tunnetaan tietysti historiansa lisäksi myös pitsistä ja se onkin hyvä matkamuisto viedä mukanaan kotiin. Ravintolasuosituksina Plaueniin voimme antaa Schnitzelparadisin niille, jotka kaipaavat erilaisia schnitzeleitä! Huomaathan, että Plauenissa ei voi kaikkialla maksaa kortilla, joten käteinen on kuningas. Samoin perusfraasit kannattaa opetella saksaksi, sillä kyseinen kaupunki ei ole kovin suosittu turistikohde. Se saattaa tosin olla muuttumassa lähivuosina, sillä kaupunkiin on vihdoin avattu iso korkeakoulu, jonka toivotaan lisäävän kansainvälisyyttä.

Jatketaan toisen maailmansodan reitillä – Plauenista noin 130 kilometrin pituisen matkan päässä sijaitsee Buchenwaldin keskitysleiri. Täällä ei ole pakollista osallistua opaskierrokselle, eikä tietysti vierailu maksa mitään. Paikan päällä on kuitenkin mahdollisuus lahjoittaa rahaa museon toimintaan. Buchenwald ei ole niin massiivinen kuin Auschwitz, mutta sielläkin oppii paljon. Museon alue koostuu leiristä, jossa on vielä edelleen lääkärin osasto, uunit, yksi taloista, josta on nyt tehty museo ja lisäksi taidenäyttely. Sielläkin menee helposti pari tuntia ja lisäksi pääsee ilmaiseksi katsomaan elokuvaa leiristä. Buchenwaldin sijainti on kuitenkin se, mikä todennäköisesti herättää eniten tunteita. Leiri sijaitsee mäen päällä, josta on uskomattoman kauniit näköalat Weimarin kaupunkiin. Weimarin kaupunki sijaitsee aivan kivenheiton päässä, jossa asukkaat jatkoivat normaalia elämää ollessaan täysin tietämättömiä vieressä tapahtuvista kauheuksista.

Loppuun vielä pieni vinkki: Plauenin ympärillä on paljon pieniä kyliä, joista yksi on muun muassa Ruderitzin kylä. Kylässä asuu alle 60 asukasta ja sen keskustana toimii pieni Vierasmaja, eli Gasthof Ruderitz. Se on auki perjantai- ja lauantai-iltaisin, sekä siellä pääsee nauttimaan hyvästä, kylmästä oluesta ja kotitekoisesta ruuasta. Paikalliset kerääntyvät molempina iltoina viettämään aikaa, sekä lisäksi ihastelemaan mahtavaa ruusutarhaa. Talon toisessa kerroksessa on myös taidegalleria ja hevosten ystävät pääsevät kurkistamaan myös kahden työhevosen elämään talon takapihalla sijaitsevassa pihatossa. Mahtavaa palvelua, vaikka maksu pitikin hoitaa käteisellä, eikä englantiakaan puhuttu, mutta kaikki sujui kuten pitikin.

Tällaista tällä kertaa. Yhteenvetona täytyy sanoa, että me pidimme matkastamme kuitenkin todella paljon, sillä vaikka kävimme läpi rankkojakin aiheita, ne muistuttavat siitä, kuinka hyvin meillä suomalaisilla asiat ovat nyt ja uuden oppiminen on aina hyväksi. Tässä siis meidän vinkit roadtripille Eurooppaan tällä kertaa ja jatkossa varmasti tulossa lisää.