Sinileväkesästä uhkaa jälleen tulla vaikea. Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan etenkin Itämeren pääaltaassa ja Suomenlahdella mittavien sinileväkukintojen riski on tänä vuonna suurempi kuin viime kesänä. Pääsyy liki vuosittaiseen leväkriisiin ovat mantereelta vuosikymmenien ajan Itämereen lasketut saasteet ja ravinteet.
– Levätilanteen vuosittainen vaihtelu johtuu sääolojen vaihtelusta, mutta pääsyy Itämeren sairaalle levätilanteelle on meriluonnon huono tila. Itämeri kärsii ravinteiden liiallisesta määrästä. Meri on kuormittunut mantereelta tulleista ravinteista jo vuosikymmenien ajan. Meidän tulisi ottaa kaikki keinot käyttöömme Itämeren tervehdyttämiseksi, Raisioaquan johtaja Tomi Kantola sanoo lehdistötiedotteessa.
Itämeren suojelussa puhutaan paljon mereen päätyvän saaste- ja ravinnemäärän hillitsemisestä. Vähemmän puhutaan siitä, mitä olisi tehtävissä meressä jo olevien ravinteiden sieltä poistamiseksi. Keskustelussa olisikin tarpeen muistaa, että suojelu on kaksisuuntaista; ravinnevirran pienentämistä ja ravinteiden poistamista. Yksi keino ravinteiden poistamiseen merestä on kalan syöminen.
– Ravinteiden poistaminen vain on paljon vähemmän esillä. Mutta on olemassa arkinen ja simppeli keino poistaa ravinteita merestä. Se on kalan syöminen. Jokaisen Itämerestä nostettavan kalan mukana merestä poistuu typpeä ja fosforia, Kantola kertoo.
Sinilevän tarvitsemat ravinteet ovat käytännössä fosfori ja typpi, jotka ovat alkuaineita ja välttämättömiä kaikelle elävälle. Ne eivät sinänsä ole vaaraksi esimerkiksi ihmisille tai kaloille, mutta liiallisina ne ovat haitallisia luonnon tasapainolle. Siksi niiden merkitys on meriluonnon pahoinvoinnissa keskeinen.
40 prosenttia yrityksistä on kadonnut
Itämeren kalojen syöminen on jokaiselle maistuva tapa auttaa Itämerta. Haasteena on se, että suomalaiset syövät yli 80-prosenttisesti ulkomaista kalaa. Minkä taustalla on kotimaisen kalankasvatuksen kutistaminen tiukalla lupasääntelyllä.
Kalankasvatuksen ammattilaisten määrä on romahtanut Suomessa viime vuosikymmenten aikana. 15 vuotta sitten ruokakalaa tuotti noin 120 yritystä. Niistä 40 prosenttia on sittemmin lopettanut toimintansa. Se on johtanut siihen, että vaikka suomalaiset ovat jo vuosia syöneet yhä enemmän kalaa, alle 20 prosenttia määrästä on kotimaista.
– Ihmiset pystyvät syömään Itämerta terveemmäksi. Kulutuskalan mukana Itämerestä poistuu fosforia ja typpeä enemmän kuin kalankasvatuksesta niitä sinne päätyy. Esimerkiksi vuosina 2016–2020 nettopoistuma oli yhteensä 72 000 kiloa fosforia. Kun laskennallisesti gramma fosforia tuottaa kilon sinilevää, kalankasvatus säästi neljässä vuodessa merta 72 miljoonalta kilolta sinilevää, Kantola kommentoi.
Koko suomalaisen kalankasvatuksen typpikuorma Itämereen on pienentynyt neljän viime vuoden aikana peräti 75 prosenttia. Kalankasvatus on siis ruoantuotantoa, joka edistää luonnon hyvinvointia.
Leväinen Itämeri huutaa vihreitä innovaatioita
Sinilevien haitallisuus ihmiselle syntyy voimakkaista hermo- ja maksamyrkyistä. Lieviä oireita ovat kutina, päänsärky, huonovointisuus ja silmien kirvely. Vakavammat oireet voivat vaatia sairaalahoitoa. Etenkin lasten tulee välttää sinilevälle altistumista. Sinileväisen veden juominen voi olla pieninäkin määrinä hyvin haitallista. Haitallisinta sinileväinen vesi on saunassa löylyvetenä, sillä myrkylliset aineet sumuttuvat hengitykseen löylyn mukana.
Suomalaisen kalankasvatuksen Itämerta auttava vaikutus perustuu niin sanottuun Itämerirehuun, kerrotaan Raision tiedotteessa. Se on kalanrehua, joka valmistetaan pääosin Itämeren raaka-aineista. Näin Itämeren antimia kierrätetään tuomatta sinne ravinteita sen ulkopuolelta. Itämerirehun pääraaka-aineet saadaan Itämeren silakasta ja kilohailista. Jos kalanrehuissa käytetään ulkoisia valtamerien kalalajeja, niiden mukana tuodaan Itämereen lisää ravinteita. Itämerirehu on Raisio-konsernin innovaatio.
– Suomi hyödyntää vesiviljelyn mahdollisuuksia heikosti. Ylettömästä sääntelystä seuranneen yrittäjäkadon takia Suomeen tuodaan joka päivä kalaa keskimäärin miljoonalla eurolla enemmän kuin sitä täältä viedään. Meillä on oma meri, meidät tunnetaan tuhansien järvien maana ja kalankasvatukseen sekä kalastukseen riittää ammattitaitoa. Tilanne on absurdi, Kantola toteaa.
Itämeren tilanteen parantamiseen tarvitaan Kantolan mukaan yhteisiä ponnisteluja.
– Viimeistään nyt kaikkien toimialojen tulee kehittää vihreitä innovaatioita, joilla suojellaan ja autetaan Itämerta. Kun Itämeri, ja ympäristö yleensäkin, ovat kaikkien mielissä kirkkaana, saadaan merikin kirkkaaksi, hän muistuttaa.
Lähde: Raisio