Asui talossa aikoinaan renki

Asui talossa aikoinaan renki

ja kuoltuaan, oli hän talon henki.

Oli mies ollut “Ilkite mulkite “

ympäri vuoden, 

näin hämmästystä,

kylällä mukanaan tuoden.

Hänen kanssaan koskaan ei

puhunut kukaan,

vaikka pyysi hän välillä,

muita kahville tupaan.

Kukaan ei taloa halunnut ostaa,

kun pelkäsivät, että hän vielä kostaa.

Hänen kuoltuaan,

naisväki miehen talossa aina näki,

mies ovien takana, kukkui kuin käki.

Oli viisari pystyssä ja hymyssä suu

ja naisten korvaan kuiskasi hän,

hei likka, sä mun mukaan tuu.