Iltasatu – Erikin matka Tallinnaan

Kerran eräänä aurinkoisena päivänä Erik, hieman seikkailunhaluinen mies, päätti tehdä päiväretken Tallinnaan. Hän nousi aamulla varhain ja hyppäsi lautan kyytiin kohti naapurimaan pääkaupunkia.

Saapuessaan Tallinnaan Erik huomasi heti, että kaupungissa oli käynnissä jotain erikoista. Hän näki katuja reunustavien talojen ikkunoissa iloisia kasvoja, ja ympäriinsä kantautui riemukasta naurua.

Erikin uteliaisuus heräsi välittömästi. Hän lähti tutkimaan, mistä tämä iloisuus ja nauru johtuivat. Erik seurasi äänten suuntaa ja päätyi vanhan keskustan aukiolle, jolla oli käynnissä outo tapahtuma.

Aukion keskellä seisoi iso pelle, joka jonglööraamalla teki temppujaan. Erik liittyi uteliaana joukkoon ihmisiä, jotka seurasivat klovnia lumoutuneina. Pelle oli todella taitava, mutta samalla hän oli erittäin kömpelö. Hän pudotti pallot ja sauvaansa koko ajan, mikä sai yleisön repeämään nauruun.

Erik nauroi niin, että hänen vatsansa alkoi sattua. Hän päätti antaa pellen hieman lisähaastetta. Erik kaivoi taskustaan appelsiinin ja ojensi sen pellelle. Pelle otti appelsiinin kiitollisena vastaan ja yritti jonglöörata sen kanssa.

Mutta pellen onnettomuudeksi appelsiini oli hyvin mehukas ja liukas. Pelle heitti sen ilmaan, mutta se liukui hänen sormiensa läpi suoraan Erikia päin. Erik ehti vain nähdä sen tulevan kohti kasvojaan.

Yleisö pidätti hengitystään odottaen, mitä tapahtuisi. Mutta appelsiini ei osunut Erikin kasvoihin. Sen sijaan se lensi suoraan pellen punaiseen nenään ja jäi siihen kiinni.

Kaikki räjähtivät nauramaan entistä kovemmin, ja pelle ei voinut olla liittymättä joukkoon. Hän kääntyi yleisöön päin, appelsiini yhä nenässään, ja alkoi nauraa niin sydämellisesti, että pian kaikki ympärillä olevatkin purskahtivat nauruun.

Erik tajusi, että tämä oli yksi elämänsä hauskimmista hetkistä. Hän oli auttanut pelleä tekemään unohtumattoman esityksen ja samalla saanut koko aukion nauramaan.

Erik vietti loppupäivän Tallinnassa, tutustuen kaupunkiin ja jakamalla iloa ympärilleen. Hän käveli vanhojen kujien läpi, maisteli paikallisia herkkuja ja jutteli ihmisten kanssa.

Jokaisen kohtaamansa ihmisen kanssa Erik kertoi tarinan pellestä ja appelsiinista, joka päätyi pellen nenään. Jokainen nauroi sydämensä kyllyydestä ja jätti päivän päätteeksi Erikin kanssa hyvästit hymyillen.

Kun Erik palasi kotiin, hän ei voinut olla muistelematta päiväänsä Tallinnassa. Hänelle oli selvää, että nauru ja ilo voivat yhdistää ihmisiä, riippumatta kielestä tai kulttuurista.

Erik päätti pitää tämän päivän muistonaan ja levittää iloa myös omassa arjessaan. Hän alkoi keksiä pieniä tapoja piristää ihmisten päivää, kuten jakamalla hymyjä ja tekemällä pieniä yllätyksiä.

Erik huomasi, että hänen ympärillään olevat ihmiset alkoivat tarttua hänen positiiviseen energiaansa. Hänen työpaikallaan alkoi vallita rennompi ilmapiiri, ja hänen ystäväpiirinsä nautti hänen seurastaan entistä enemmän.

Pelle ja appelsiini olivat siis alkaneet elää omaa elämäänsä Erikin jälkeen. Tarina levisi suusta suuhun ja sai ihmiset hymyilemään ja nauramaan. Erik huomasi, että hänen pieni teonsa oli tehnyt suuren eron monien ihmisten elämässä.

Ja niin Erik jatkoi matkaansa läpi elämän, levittäen iloa ja naurua jokaisen kohtaamansa ihmisen kautta. Hän ymmärsi, että pienet hetket voivat tehdä suuren eron ja että jokaisella meistä on kyky tuoda hymy toisen ihmisen kasvoille.

Ja siitä päivästä lähtien, kun Erik oli päivän Tallinnassa, hän tiesi, että elämä oli paljon hauskempaa, kun jakoi sen muiden kanssa hymyillen ja nauraen.

OhoTV Iltasatu