Lohen ylikalastus saa jatkua Itämerellä

EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto on päättänyt Itämeren kalastuskiintiöistä vuodelle 2020. Itämeren lohen ylikalastus saa jatkua myös ensi vuonna, vaikka Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena oli kaiken ylikalastuksen lopettaminen Itämerellä vuoteen 2020 mennessä.

EU:n kalastusministereistä koostuva neuvosto päätti viime yönä LuxemItämerburgissa laskea Itämeren lohen meripyynnin kiintiötä hieman. Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella saa vuonna 2020 pyytää 86 575 lohta, kun tänä vuonna kiintiö on ollut noin 91 000 lohta. Sallittu saalismäärä on kuitenkin edelleen huomattavasti suurempi kuin tieteellisen suosituksen mukaan olisi kestävää kalastaa.

Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICESin suositus lohen meripyyntiin Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella on tulevalle vuodelle 59 800 lohen kiintiö. Luvussa on huomioitu lohen salakalastus ja väärinraportointi sekä se, että lohikannat eivät ole elpyneet toivotulla tavalla. Suosituksessa on oletettu, että lohen salakalastus ja väärinraportointi pysyvät ensi vuonna vuoden 2018 tasolla. EU:n sallima kiintiö ylittää tieteellisen neuvonannon mukaisen suosituksen 47 prosentilla.

”EU:n päätös jatkaa lohen laillista ylikalastusta Itämerellä on vahvassa ristiriidassa sen kanssa, että Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan merkittävimpänä tavoitteena oli ylikalastuksen lopettaminen vuoteen 2020 mennessä”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Olli Sivonen.

Vuonna 2016 lohen kalastuskiintiöissä noudatettiin tieteellisen neuvonannon mukaista kestävän kalastuksen tasoa. Tällöin ennätysmäärä lohia, noin 100 000, nousi kudulle Tornionjokeen, joka on Itämeren lohen tärkein kutujoki. Ylisuuriin kiintiöihin palaamisen jälkeen nousijamäärissä on jääty selvästi alle virallisen kutukantatavoitteen. Tänä vuonna kudulle nousi noin 65 000 lohta, mikä täyttää kutukantatavoitteen määrän.

”Vaikka kuluvana vuonna lohta nousi Tornionjokeen kohtalaisesti, ei tämä missään nimessä voi tarkoittaa, että ylikalastusta voidaan jatkaa. Jotta Itämeren jäljellä olevat lohikannat pääsevät elpymään, kiintiöpäätöksissä olisi vuodesta toiseen seurattava tarkasti tutkijoiden viestiä. Lohikantojen tilaa ja niistä ammennettavien kalastuksen ja matkailun mahdollisuuksia tulisi ajatella pidemmälle tulevaisuuteen eikä vain vuodeksi eteenpäin”, Sivonen sanoo.

Ylisuuret kalastuskiintiöt eivät ole lohikantojen ainoa uhka Suomessa. Vuonna 2017 kaupallista lohenkalastusta Suomen rannikoilla aikaistettiin 1,5 kuukaudella, minkä seurauksena pyynti on kohdistunut erityisesti suurikokoisiin, alkuperältään villeihin lohiin sekä jokien latvaosien arvokkaisiin osapopulaatioihin. Suurikokoiset villit lohet ovat tutkitusti populaatioiden säilymisen kannalta erittäin tärkeitä.

”Varsinkin nyt, kun ylikalastus Itämerellä saa edelleen jatkua, Suomen rannikon lohenkalastuksen aloitusta tulee ensi vuonna siirtää merkittävästi myöhemmäksi. Tämä olisi myös täysin hallitusohjelman kirjausten mukainen toimenpide”, Sivonen sanoo.