Keskiaikuisuus on seesteistä aikaa – mielen hyvinvointi säilyy varsin hyvänä läpi aikuisuuden

Gerontologian tutkimuskeskuksessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että kokonaisvaltainen mielen hyvinvointi on varsin pysyvää keskiaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden alkuun eli ikävuosien 42 ja 61 välillä. Mielen hyvinvointi voi toimia yksilöiden voimavarana tukea ja huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.

Aikuisuuden, erityisesti myöhäisaikuisuuden, kehityksestä puhutaan usein negatiivisin sävyin. Keskiaikuisuus ja myöhäisaikuisuuden alku näyttäytyvät kuitenkin tuoreen tutkimuksen valossa psykologisesti myönteisenä ajanjaksona, jolloin mielen hyvinvointi säilyy keskimäärin varsin hyvällä tasolla.

Kokonaisvaltainen mielen hyvinvointi sisältää sellaisia myönteisiä ulottuvuuksia kuin emotionaalinen, psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä enimmillään vähäiset masentuneisuuden tuntemukset. Emotionaalista hyvinvointia kuvaavat esimerkiksi tyytyväisyys elämään ja positiivisten tunteiden kokeminen. Psykologinen hyvinvointi käsittää muun muassa itsensä toteuttamisen ja kokemuksen elämän tarkoituksellisuudesta. Sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueita ovat esimerkiksi tunne yhteisöön kuulumisesta ja ympäristön hyväksynnästä.

– Tutkittavien onnellisuus, elämäntyytyväisyys ja sosiaalinen hyvinvointi lisääntyivät keskimäärin ikävuosien 42 ja 61 välillä. Sen sijaan masentuneisuuden tuntemukset olivat varsin matalalla tasolla ajankohdasta toiseen, kertoo väitöskirjatutkija Emmi Reinilä Gerontologian tutkimuskeskuksesta ja liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

– Havaitsimme kokonaisvaltaisessa mielen hyvinvoinnissa myös vahvaa pysyvyyttä eli sitä, että tutkittavien keskinäinen järjestys mielen hyvinvoinnissa pysyi varsin samana ikävaiheesta toiseen. Toisin sanoen se, kenellä oli parempi mielen hyvinvointi 42-vuotiaana, sai todennäköisesti korkeamman pistemäärän myös 50- ja 61-vuotiaana, Reinilä kuvaa.

Mielen hyvinvointi voi auttaa tukemaan myös muita
Reinilä ja kumppanit selvittivät myös, onko mielen hyvinvointi yhteydessä generatiivisuuteen eli haluun tukea ja huolehtia seuraavan sukupolven hyvinvoinnista. Perinteisissä psykologian kehitysteorioissa generatiivisuus on esitetty keskiaikuisuuden keskeisenä kehitystehtävänä. Reinilä on havainnut generatiivisuuden keskimäärin vähenevän 42 ikävuodesta 61 ikävuoteen, mutta sen kehityksessä havaittiin kuitenkin eroja yksilöiden välillä.

– He, joilla oli parempi kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin taso, raportoivat myös enemmän huolenpitoa ja halua tukea seuraavaa sukupolvea. Erityisesti parempi sosiaalinen hyvinvointi ennusti myöhempää generatiivisuutta, Reinilä toteaa.

Tutkimukset olivat osa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC) toteutettavaa Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, joka on professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 psykologian laitoksella aloittama seurantatutkimus. Tutkimuksessa on seurattu samoja keskisuomalaisia lapsia yli 50 vuoden ajan. Nykyään tutkimusta johtaa tutkimusjohtaja Katja Kokko. Viimeisin aineistonkeruu (TRAILS) toteutettiin vuosina 2020–2021 Suomen Akatemian rahoittamana.

Alkuperäisjulkaisut
Reinilä, E., Saajanaho, M., Fadjukoff, P., Törmäkangas, T., & Kokko, K. (2023). The development of generativity in middle adulthood and the beginning of late adulthood: A Longitudinal Study from Age 42 to 61. Journal of Adult Development. https://doi.org/10.1007/s10804-022-09436-1 (*Jaettu viimeinen kirjoittajuus)

Reinilä, E., Kekäläinen, T., Saajanaho, M., & Kokko, K. (2023). The structure of mental well-being and its relationship with generativity in middle adulthood and the beginning of late adulthood. International Journal of Behavioral Development. https://doi.org/10.1177/01650254231165837

Lähde: Jyväskylän Yliopisto