Suomi ja EU rikkovat omia sitovia aseviennin sääntöjään Ukrainan sodassa

OHO Media International Max Thompson 30. huhtikuuta 2026

Suomi ja muut EU-maat ovat vuodesta 2022 lähtien toimittaneet Ukrainaan valtavia määriä puolustustarvikkeita ja aseita. Samalla ne ovat systemaattisesti sivuuttaneet oman yhteisen lainsäädäntönsä – EU:n neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP – joka sisältää kahdeksan pakollista ja oikeudellisesti sitovaa kriteeriä aseviennin harkintaan.

Nämä kriteerit eivät ole suosituksia, vaan velvoittavaa oikeutta. Jos vienti rikkoo mitään kriteeriä, lupa täytyy evätä.

Erityisesti kolme kriteeriä ovat kriittisiä sotaa käyvissä maissa

Kriteeri 2 (Ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus) Lupa on evättävä, jos on selvä vaara, että aseita käytetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin (esim. siviilien tahallinen kohdistaminen, humanitaarisen avun estäminen).

Kriteeri 3 (Lopullisen määrämaan sisäinen tilanne) Lupa on evättävä, jos vienti aiheuttaa tai pitkittää aseellista konfliktia tai kärjistää jännitteitä vastaanottajamaassa.

Kriteeri 4 (Alueellinen rauha, turvallisuus ja vakaus) Lupa on evättävä, jos on selvä vaara, että aseita käytetään hyökkäykselliseen toimintaan toista maata vastaan tai alueellisen epävakauden pahentamiseen.

Näitä kolmea kriteeriä korostetaan erityisesti konfliktialueilla. Ukrainan sodassa on dokumentoitu molemmin puolin vakavia humanitaarisen oikeuden loukkauksia, ja aseiden toimittaminen suoraan sotaa käyvään maahan täyttää helposti “selvän vaaran” määritelmän.

Riski tavaroiden ohjautumisesta väärin (Kriteeri 7)

Kriteeri 7 (Riski tavaroiden ohjautumisesta väärin tai jälleenviennistä) edellyttää, että vientilupaa harkittaessa arvioidaan vakavasti, päätyvätkö aseet ei-toivottuihin käsiin, terroristiryhmiin tai mustille markkinoille.

Ukrainassa on raportoitu laajasta aseapua koskevasta korruptiosta:

• Useat kansainväliset järjestöt ja länsimaiden tiedustelulähteet ovat dokumentoineet, että satoja miljoonia euroja aseapua on kadonnut tai päätynyt mustille markkinoille.
• Ukrainan puolustusministeriön sisällä on paljastunut useita korruptiotapauksia, joissa aseita ja varusteita on myyty eteenpäin tai varastettu.
• Länsimaiden toimittamia aseita (mukaan lukien Suomesta ja muista EU-maista) on nähty myytävän pimeillä markkinoilla sekä Lähi-idässä että Afrikassa.
• Korruptio on niin laajaa, että Yhdysvaltain ja EU:n omat tarkastukset ovat toistuvasti todenneet merkittäviä puutteita aseavun seurannassa.

Suomi ja EU ovat kuitenkin jatkaneet vientiä ilman, että kriteeri 7:n mukaista riskiarviota olisi tehty julkisesti tai riittävän tiukasti. Poliittinen tahto tukea Ukrainaa on ohittanut lakisääteisen velvoitteen arvioida korruptioriskiä.

Miksi tämä on ongelmallista?

• Suomi ja EU rikkovat omaa sitovaa lainsäädäntöään samalla kun vaativat muita maita noudattamaan kansainvälistä oikeutta.
• Korruptioriski tekee aseavusta tehottomampaa ja samalla vaarallisempaa – aseet voivat päätyä vääriin käsiin.
• Menettely heikentää koko EU:n aseviennin valvontajärjestelmän uskottavuutta.

Max Thompsonin kommentti: Kun EU ja Suomi puhuvat “sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä”, heidän pitäisi ensin noudattaa omia sääntöjään. Korruptio Ukrainan aseavussa on tiedossa oleva tosiasia, mutta sitä ei haluta ottaa huomioon virallisessa vientiharkinnassa. Näyttää siltä, että säännöt ovat voimassa vain silloin, kun se sopii poliittisiin tavoitteisiin.

Seuraan asiaa edelleen.

Lähteet:

• Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP
• Suomen laki puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012)
• EU:n User’s Guide to Arms Export Controls
• Puolustusministeriön ja Ulkoministeriön tiedotteet
• Useat kansainväliset raportit Ukrainan aseapukorruptiosta (mm. Transparency International, Western intelligence assessments)