Arkeologiset kaivaukset Savukosken Soklissa alkaneet – kyseessä yksi suurimmista esihistoriallisten kohteiden kaivaushankkeista 2000-luvulla

Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut aloitti Savukosken Soklin kaivoshankealueella sijaitsevien arkeologisten kohteiden kaivaustutkimukset 6.8.2019. Tutkimukset kestävät syyskuun loppuun saakka ja ne todennäköisesti jatkuvat vuonna 2020.

Kyseessä on yksi suurimmista esihistoriallisten kohteiden kaivaushankkeista tällä vuosituhannella. Yleensä isompia kaivauksia on tehty kaupunkiarkeologisilla kohteilla, mutta nyt tarjoutuu kaivoshankkeen myötä tilaisuus saada lisää tietoa hieman heikosti tunnetusta Itä-Lapin esihistoriasta.

Tutkimusten kustannuksista vastaa Yara Suomi Oy, joka on tänä vuonna käynnistänyt Soklin kaivoshankkeen teknis-taloudelliset selvitykset.

Ensi vaiheessa kaivauksia tehdään 12 muinaisjäännöksellä, jotka ovat lähinnä kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja ja pyyntikuoppakohteita. Kohteet ovat löytyneet alueella aiemmin tehdyissä arkeologisissa inventoinneissa. Tutkittavien kohteiden joukossa on mm. yksi Lapin vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista, joka on vuoden 2013 inventoinnissa saatujen ajoitustulosten perusteella noin 10 000 vuoden ikäinen. Osa kohteista tutkitaan kokonaan jo tänä vuonna ja osassa kohteista tehdään vielä koekaivauksia niiden laajuuden määrittämiseksi. Löytömateriaalin odotetaan koostuvan pääosin kvartsiesineistä ja -iskoksista, palaneesta luusta ja varhaismetallikautisesta keramiikasta. Palaneiden luiden osteologisella analyysillä saadaan selville mitä riistaa hyödynnettiin ja maanäytteitä analysoimalla yritetään saada tietoa mm. hyötykasveista. Radiohiiliajoituksia voidaan tehdä palaneesta luusta ja tulisijojen puuhiilestä.

Soklin tutkimuksia johtavat Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden tutkijat Vesa Laulumaa ja Johanna Seppä, heidän apunaan on tänä vuonna neljä apulaistutkijaa ja kymmenen kaivausapulaista, jotka ovat pääasiassa arkeologian opiskelijoita eri puolilta Suomea.

Laulumaa ja Seppä odottavat innolla minkälaisia tutkimustuloksia alkaneesta projektista tullaan saamaan. Vesa Laulumaa painottaa, että vaikka Sokli vaikuttaa nykyisin olevan syrjässä, sen sijainti on vedenjakaja-alueella, jonka kautta yhteydet idän ja lännen välillä ovat kulkeneet tuhansien vuosien ajan. Vesistöt ovat yhdistäneet Vienanmeren ja Barentsinmeren alueet Pohjanlahteen, merkkinä yhteyksistä on mm. varhaismetallikautinen Lovozero-tyypin keramiikka, jota on löydetty Pohjois-Suomesta ja Luoteis-Venäjältä. Ehkä kaikkein suurin jännityksen aihe on, saadaanko lisää tietoa Suomen jääkauden jälkeisen pioneeriasutuksen vaiheista.

Teksti ja kuvat: Museovirasto