Missä menee raja toisten arvostelussa?

Viime päivinä julkisuudessa on puitu entistä enemmän asiaa muiden ihmisten arvostelu ja nettikiusaaminen. Viikko sitten uutisoitu Britannian Love Islandin juontaja Caroline Flagin kuolema herätti paljon kysymyksiä siitä, missä menee mielipiteen ilmaisun ja ilkeilyn raja. Caroline Flagin kuolema oli itsemurha. Surullinen tapahtuma juontaa juurensa julkisuudelle. Carolina oli kärsinyt stressistä ja vihapuheista julkisen uransa vuoksi jo yli kymmenen vuoden ajan. Hänellä olisi ollut edessään oikeudenkäynti, jossa käsitellään hänen viime vuoden puolella tapahtunutta pidätystään poikaystävänsä pahoinpitelystä. Pahoinpitely tapaus ei Carolinen mukaan mennyt niin kuin monet luulevat. Se oli vahinko. Omien sanojensa mukaan hän oli nyt menettänyt työnsä, kotiinsa, jopa kykynsä puhua.

Vastaavia tapauksia on tullut viime aikoina julkisuuteen muutenkin entistä enemmän. On melko tyrmistyttävää lukea sosiaalisessa mediassa, kuinka tuntemattomat ihmiset latelevat tylyjä mielipiteitään kuolemansairaalle, nuorelle julkisuuden henkilölle, joka kertoo sairautensa vaiheista somessaan. Nykyaikana sosiaalinen media eli some, on vienyt ihan uudelle asteelle aiheen nettikiusaaminen. Julkisuudenhenkilöiden lisäksi nettikiusaamista ovat kokeneet monet, ja jo hyvinkin nuoret kouluikäiset lapset. Netin välityksellä haukkuminen, halveksunta ja arvostelu saadaan ulottumaan pidemmälle kuin perinteinen kasvoja vasten arvostelu. Tämä voi olla hyvinkin tuhoisaa kasvuikäiselle nuorelle. Eräskin julkisuuteen tullut tapaus Britanniassa kertoi kouluikäisen lapsen itsemurhasta, jossa syyt juonsivat juurensa nimenomaan nettikiusaamiseen. Nämä kiusaajat eivät välttämättä edes ymmärrä tekojensa vakavuutta, etenkin, kun he näkevät aikuisten toimivan aivan samalla tavalla. Erilaiset netin keskustelupalstat ovat täynnä tunnettujen ihmisten elämän arvostelua. Valitettavan usein yksinomaan negatiivisin sanankääntein. Useat nimettömät nettipalstoilla kirjoittelevat ihmiset perustelevat toimintansa sillä, että jos ihminen on julkisuudessa, hänen tulee kestää häntä koskevia arvosteluja ja kaikenlaisia mielipiteitä. Tässä vaiheessa kirjoittajat usein unohtavat hyvät tavat ja ihan jo sellaisenkin käsitteen kuin yhteisönormit. Yhteiskunnassa on tietyt pelisäännöt ja käyttäytymisnormit, miten toisia ihmisiä tulisi kohdella. Tässä viittaan kirjoitukseeni Keskisuomalaisessa.

Lain mukaan yksityisyydensuoja jakautuu kolmeen ryhmään: Laajin yksityisyydensuoja on tavallisilla kansalaisilla, vähäisin poliittisen -ja taloudellisen vallan käyttäjillä, ja niin sanotuilla julkkiksilla se on jotain siltä väliltä. Kun niin sanotusta tavallisesta kansalaisesta tulee julkista riistaa, eli hän esiintyy virallisessa tilaisuudessa julkisesti, harjoittaa julkista ammattia tms, paremmin tietävät antavat hänelle neuvon olla lukematta netin keskustelupalstoja ja mielipidekirjoituksia itsestään. Yleensä näille palstoille kirjoittavilla henkilöillä ei ole kovinkaan hyvää sanottavaa. Onko se sitten suomalainen mentaliteetti vai mitä, mutta ihmiset arvostelevat toisiaan hyvinkin julmasti ja toisen menestys jollain tavalla koetaan uhkaksi itselle. Jokaisen tulisi miettiä, että loppujen lopuksi emme voi tietää muiden elämästä koko totuutta. Vaikka eräät julkisuuden henkilöt ovat hyvinkin paljon esillä mediassa, heidän todelliset asiaansa voivat olla hyvinkin eri tavalla kuin julkisesti annetaan ymmärtää. Jos kaikki muistaisimme vanhan säännön “Älä tee toiselle niin kuin et haluaisi itsellesi tehtävän”, niin ehkä maailma olisi asteen parempi paikka elää. Ehkä, jos muistaisimme kiittää sekä lähipiirissämme olevia ihmisiä että aivan tuntemattomia ihmisiä hyvistä asioista, kuten saamastamme palvelusta, tai mistä vain arkipäiväisistä asiasta, se voisi ehkä pelastaa jonkun ihmisen päivän, tai parempaakin, se voi saada jonkun masentuneen, elämässään lannistuneen ihmisen muistamaan, että maailmassa on paljon hyvääkin.