Hannele Laurille joka päivä on äitienpäivä

Tänään monessa kodissa muistetaan äitejä kortein ja kukkasin. Myös Hannele Lauri, 69, juhlistaa äitienpäivää lasten ja lastenlasten kanssa. Mitään suuria juhlamenoja perhe ei kaipaa, sillä tärkeintä on saada viettää aikaa yhdessä. Sinällään merkkipäivä ei suuresti poikkea Hannelen arjesta.

– Kyllä aina jotkut lahjat ja kukat annetaan, mutta pääasiassa se on sellaista yhdessäoloa. Minulle äitienpäivä ei ole sellainen, että nyt juhlistakaa minua, en ole ollenkaan sitä tyyppiä. Minun mielestähän äitienpäivä on aina. Äitinä oleminen on aina äitinä olemista ja tärkeintä on, että sinulla on hyvät suhteet lapsiisi, Hannele selittää OHO TV:lle.

Hannelen kahden pojan ja heidän lastensa lisäksi äitienpäivän viettoon osallistuu tänä vuonna myös uusi koiranpentu, Olga. Pentuarki sitoo Hannelea paljon kotiin, eikä hän aio nytkään lähteä “ravintoloihin istumaan”. Niinpä päivää vietetään rennosti kotosalla.

– Mutta kyllä lapset haluavat, että äitienpäivä pidetään, että syödään yhdessä, juodaan kahvit ja jutellaan. Toisaalta sitähän me tehdään aina. Me pidetään koko ajan yhteyttä ja nähdään jatkuvasti. Kuten sanottu, äitienpäivä on joka päivä.

Omaa äitiä ikävöiden

Ainoan varjon äitienpäivän ylle langettaa se, ettei Hannelen Eine-äiti ole enää sitä juhlimassa. Hän menehtyi syöpään vuonna 2012.

– Hirveää, ettei oma äiti ole enää elossa, että saisi toivottaa hyvää äitienpäivää. Me oltiin äidin kanssa sellaisia, että me puhuttiin neljä kertaa päivässä puhelimessa, vaikka ei ollut edes mitään asiaa. Me oltiin niin läheisiä, että kyllä se kaipuu on kova, Hannele myöntää.

Äiti oli Hannelelle tukipilari, joka oli aina valmis auttamaan lasten ja koirien kanssa ja jonka puoleen saattoi kääntyä pulman kuin pulman kanssa.

– Ajattelen häntä usein. Melkein tiedän, mitä hän sanoisi, jos kysyisin häneltä jotain. Oli mikä tahansa ongelma, niin meidän äiti, joka oli karjalainen, sanoi aina että kyllä kuule Hanna kaikki vielä järjestyy. Tuolla lyhyellä lauseella hän sai aina rauhoitettua mieleni. Niinhän ne asiat vaan aina jotenkin järjestyy, Hannele pohtii.

Äitienpäivä nostaa kaipauksen pintaan, mutta Hannele on kiitollinen, että samat läheiset suhteet ovat olemassa myös omien lasten kanssa.

– Pystyin puhumaan äidille kaikesta. On hienoa, että minulla on samanlainen suhde poikiini. Minusta on ihanaa, että he voivat puhua minulle kaikki ongelmansa tai ilon aiheensa, hän sanoo.

Huono juhlimaan

Tänä vuonna äitienpäivän paras puoli on, että sitä voidaan viettää yhdessä, fyysisesti läsnä. Korona-aikana myös Hannelen perheessä monet tärskyt tapahtuivat etänä.

– Minä olin varovainen ja kyllähän lapsetkin varoi, että eivät tartuttaisi sitä minuun. Minä oikeasti pelkään koronaa. Käyn kyllä töissä, mutta en mene varta vasten sellaisiin tilaisuuksiin, joista sen voi saada.

Samasta syystä Hannele ei suunnittele valtavia 70-vuotisjuhlia, vaikka merkkipäivä on edessä kesällä. Hänen tähdittämänsä elokuvan nimeä mukaillen, Hannelelle 70 on muutenkin vain numero.

– Minä olen aika huono juhlimaan, oli kyseessä sitten 30, 40, 50 tai mikä tahansa. Olen vähän tämmöinen en mää jaksa -tyyppi. Voi olla, että minua ei silloin näy mailla eikä halmeilla, jos me Olgan kanssa häivytään kuin aamusumut täältä jonnekin kaksistaan, Hannele uhkaa.