Eipä mulla muuta, kun satuin ajamaan päin puuta. Istuin paikallani hetken, tämä päätti minun retken. Konepellin alta nousee höyry, en...
Helena Lahtovaara
Kupit kattoon ja menoksi, tämä päivä rennosti. Astianpesukone meni rikki, se oli viimeinen tikki. Likaisia kuppeja ei katossa huomaa, kun...
Piikkilanka-aidan takana tarina, surullinen, ahdistava, jota ei haluaisi kuulla, ei toivoisi sitä tapahtuneen, mutta ei myöskään unohtuneen. Helena Lahtovaara
Aurinko poltti kirjani säteillään, kirjatoukka loput möyhensi. Hyvä että se edes jollekin kelpaa, kirjatoukka ei näe enää nälkää. Helena Lahtovaara
Kuin uneen olisin unohtunut, jotakin ajassa kadottanut, tänne sumuun yksin sukelsin, yksinäisyydestä karkasin, hapuilen eteenpäin, jotakin odottaen. Helena Lahtovaara
Tämä kuva on autolla ajaessa napattu, oikea tunnelma sattumalta vangittu. Syksyllä luonto lakastuu, vaan aina siihen uudestaan rakastuu. Helena Lahtovaara
Aurinkoiseen aamuun, kun herää, niin siitä voimia itseensä kerää. Aamu alkoi upealla tavalla ja sitä toivoo samalla, että tämän nautinnon...
Hei otetaanpa selfie tulevasta, vielä ehditään. Kapsahda kaulaani ja hymyä huuleen, mutta kävellään yhdessä vain vastatuuleen.
Ikkunat pitäisi pestä, mikä minua estää? Jospa huomenna kuitenkin sataa, ajatus kulkee samaa rataa. Ehkäpä ensin kahvia juon, ison kasan...
Syntymässä saimme elämänlankaa kerän, jotkut saivat vain vähäisen erän. Sinä osaatko elämänlankasi oikein käyttää, vai turhuudella elämäsi täyttää. Ei helppoa ole...