Eipä mulla muuta,
kun satuin ajamaan päin puuta.
Istuin paikallani hetken,
tämä päätti minun retken.
Konepellin alta nousee höyry,
en kai minä tähän pyörry.
Onneksi olin kunnossa,
kolhu oli vain itsetunnossa.
Eikö sinulta myötätuntoa heltiä,
onneksi se oli kuitenkin vain peltiä.
Mistä se puu tielleni osui,
joku voisi sanoa taas se hosui.
Hurjastelinko minä, en kai,
omatunto nyt vain kolhun sai.
Helena Lahtovaara
Jatka lukemista
Sukellan syvyyteen
Kottikärryt vanhat ja ruostuneet
Jokainen voi unelmoida