Päivän runo

Matkalla mukana ystävät hyvät, niistä erottuu ne kultajyvät. Ilossa, surussa, kaipuussa, aina mukana kulkee, syliinsä sinut aina he sulkee.

Silmät.... niistä näkee sen... mitä sanat eivät kertoneet... ne itkut, joita ei itketty ääneen... murheet, joista ei kerrottu.. pelkoja, jotka...

Levitä siipesi linnun lailla, anna tuulien kuljettaa sinua maailmalla, kunnes vihdoin löydät paikkasi oman, jonne haluat perustaa kotisi soman.

Kiitos kylvystä tämä oli kivaa, nyt pitää kiirehtiä takaisin himaan. Hei.. suunnitteluvirhe missä on portaat? Apua...sammakon koivista  herkkuna olen kuullut, ...

Hups taisi tulla mahalasku, tästä ei kerro se leppäkerttu kasku. Tämä ei ole se iso kivi, täällä soi vaan kunnon...

Rupikonna siilen eteen hypähti, siihen sen meno sitten lopahti. Tekohengitystä kai pitää antaa, kotiin en kuitenkaan jaksa sitä kantaa. Pahalta...

Mikä se oli, kuka sieltä tuli? Mä pelkään varjoja, liikettä, ääniä, tämä on aivan liian suurta lääniä.. miks me ollaan...

Mikä siinä kestää... Kauanko pitää vielä odottaa ruokaa, sitä mulle nyt heti tuokaa. Laihtumaan alan kohta, tuokaa edes vaikka lohta....

Mä olen niin kiltti ja suloinen, en seiniä jyrsi, enkä kenkiä syö, mun hoitamisessa ei ole kova työ. Ota minut...

Tässä istun ja odotan juoksulenkkiä, emäntä se kuluttaa telkkarin edessä,  vain istuinpenkkiä... Telkkari kiinni... ja vipinää... helkkari... mistä saisi emännälle...