Mennyt aika ei enää palaa, välillä mieleni sitä halaa. Se on menneisyyttä, jonka mukana hävisi kai osa läheisyyttä, joka nyt...
Päivän runo
Kesän kaukaiset muistot, jalanjäljet hiekassa, melkein kuulen meren hiljaiset aallot ja tunnen auringon lämmön ihollani.
Kun kesä taas saapuu, niin nostan purjeet ja annan tuulen kuljettaa minut uusiin seikkailuihin.
Käsin kirjoitettu, vuosiksi unohdettu, hapertuvalla paperilla, muutamalla sanalla, koko elämä on kadonnut mukana tuulen, niin minä siinä käyneen luulen.
Aionko tosiaan eläkkeelle siirtyä, kuva tulevaisuudesta alkaa eteeni piirtyä. Mitä on minulla edessä, istunko keinutuolissa ET-lehti kädessä? Pitääkö olla jo...
Asui talossa aikoinaan renki ja kuoltuaan, oli hän talon henki. Oli mies ollut "Ilkite mulkite " ympäri vuoden, näin hämmästystä,...
Olisinpa kesä, valloittava ja yhtä lämmin. Avoin ja huoleton niinkuin pieni lapsi. Voisinpa olla neljä vuodenaikaa.
Olisinpa kevät, joka puhkeaa kukkaan. Sellainen, joka haluaa uudistua, eikä juuttua vanhaan.
