OhoTV Suomi

Jokainen hetki on liven arvoinen

Viron, Ruotsin ja Suomen taiteen ammattilaiset tutkivat kansainvälisessä projektissa Michel Sittowin perintöä

Hälsinglandin museon kuraattori Lars Nylander, Nigulisten museon kuraattori Merike Kurisoo, Hälsinglandin museon johtaja Gunilla Stenberg, Nigulisten museon johtaja Tarmo Saaret.

15.–17. tammikuuta Viron, Ruotsin ja Suomen taiteentutkijat ja museoasiantuntijat käynnistivät Nigulisten museossa kahden Michel Sittowin tekeminä pidetyn alttarikaapin tutkimus- ja näyttelyhankkeen.

Viron taidemuseo aloittaa yhdessä Hälsinglandin museon ja Ruotsin kirkon kanssa kahden myöhäiskeskiaikaisen mestariteoksen, Tallinnan kärsimysalttarin ja Bollnäsin alttarikaapin, tutkimus- ja näyttelyhankkeen. Molemmilla teoksilla on yhteys Tallinnassa syntyneeseen ja toimineeseen, Alankomaissa oppinsa saaneeseen kansainvälisesti tunnettuun taidemaalariin Michel Sittowiin (n.1469–1525). Sittowin tekeminä pidetyn kärsimysalttarin sivupaneelien ja Bollnäsin alttarikaapin maalaukset ovat tyylillisesti hyvin samanlaisia. Kansainvälisessä hankkeessa on mukana erityisasiantuntijoita ja monia instituutioita Virosta, Ruotsista ja Suomesta, ja yhteistyötä tehdään nimekkäiden alankomaalaisen taiteen asiantuntijoiden kanssa. Nigulisten museossa järjestettyyn tapaamiseen osallistuivat Hälsinglandin museon johtaja Gunilla Stenberg ja kuraattori Lars Nylander, Viron taidemuseon pääjohtaja Sirje Helme, Nigulisten museon johtaja Tarmo Saaret, kuraattorit Greta Koppel ja Merike Kurisoo sekä Helsingin yliopiston dosentti Elina Räsänen. Hankkeen yhtenä tavoitteena on tarkastella laajemmin myös keskiaikaisen sakraalitaiteen muuttuvia merkityksiä ja sen paikkaa tänä päivänä. Hanketta esiteltiin perjantaina 17.1. Viron ja Pohjoismaiden lähetystöille sekä kulttuuri-instituutioiden ja kirkon edustajille. Kaikissa puheenvuoroissa korostettiin kolmen osallistujamaan yhteistyötä ja hankkeen merkitystä taiteen alalla. ”Hankkeella on suuri arvo koko Viron taidehistorialle”, totesi Viron taidemuseon pääjohtaja Sirje Helme.

Tänä vuonna alkavan monivuotisen hankkeen aikana on tarkoitus tehdä kahden mainitun teoksen välillä vertailevaa taidehistoriallista tutkimusta, joka sisältää myös nykyaikaisia kuvantamismenetelmiä. Alttarikaapit tapaavat toisensa fyysisesti kahdessa näyttelyssä: syystalvella 2021–2022 Tallinnassa Nigulisten museossa ja kevätkesällä 2022 Ruotsissa Hälsinglandin museossa. Näyttelyn yhteydessä järjestetään kaksi kansainvälistä konferenssia. Taidehistorian lisäksi teosten tutkimuksen kautta kiinnitetään huomiota myös perinnekulttuuriin vaalimiseen sekä museon ja kirkon jaettuun vastuuseen kirkkotaiteen säilyttämisestä. Tutkimustulokset julkaistaan näyttelyluettelossa sekä konferenssiesitelmistä tehtävässä koosteessa.

Nigulisten museon kuraattorin ja Viron taidemuseon tiedetoimikunnan puheenjohtajan Merike Kurisoon mukaan hanke on erityinen siksi, että nyt tarkastellaan kahta Michel Sittowin tekemänä pidettyä alttarikaappia ensi kertaa samanaikaisesti. ”Sittowia arvostetaan ennen kaikkea erinomaisena muotokuvamaalarina, ja häneen liitetyt suurikokoiset alttarikaapit ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle. Kirjallisista lähteistä tiedämme, että Michel Sittow teki Tallinnassa työskennellessään teoksia kaupungin pyhättöihin, ja ilmeisesti häneltä tilattiin töitä myös Suomeen ja Ruotsiin.

Taidehistoriallisissa teksteissä on arveltu, että Bollnäsin alttarikaappi olisi valmistunut Tallinnassa. Sen vuoksi hankkeessa käsitelläänkin Tallinnaa myöhäiskeskiaikaisena taidekeskuksena ja kaupungin taiteellista tuotantoa Itämeren alueen kontekstissa.  Hankkeen hyvin merkittävä ja laajempi tavoite on suunnata huomio keskiaikaisen sakraalitaiteen merkitykseen ja säilyttämiseen”, kuvaili Kurisoo. Sysäyksen hankkeelle antoi kansainvälinen näyttely Michel Sittow. Virolainen taidemaalari Euroopan hoveissa taidemuseo Kumussa ja Washingtonin kansallisgalleriassa vuonna 2018 (kuraattorit Greta Koppel ja John Oliver Hand). Taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely kokosi yhteen harvinaisia töitä maailman nimekkäistä museoista ja yksityiskokoelmista ja tarjosi uuden syyn jatkaa Sittowin teosten tutkimista. Michel Sittowiin yhdistettyjen Tallinnan ja Bollnäsin alttarikaappien taidehistoriallinen tutkimus on tavallaan Sittowin suurnäyttelyn jälkielämää.