OHO Live TV Suomi

Joka päivä jotain uutta

Vieraskynä: Hyväosaisen ihmisen moraalinen krapula

Hiljattain  Thaimaasta työkomennukselta tullut tytärpuoleni pötkötteli vierelläni muhkeassa parisängyssä, ja juttelimme leppoisasti niitä näitä. Hän oli ollut Thaimaassa viisi vuotta, osin melko vaatimattomissa puitteissa. Ollessaan kotivahtina lomamme ajan hän oli ihastunut kelloradioon, joka oli yöpöydällämme. Se heijastaa kattoon ajan ja herättää valikoiduilla luonnonäänillä hellästi uuteen aamuun. Kieltämättä se oli ostaessa kallis, mutta aivan pakko saada, sillä siskollanikin oli semmoinen.

Jäin miettimään laajemminkin päiväni alkua ja kulkua: suljettuani kalliin kelloradioni sujahdan pellavapussilakanoiden välistä keittämään kahvia (vain Juhla Mokka kelpaa!) Moccamasterillani ja surautan hedelmäpirtelön kohtuulaadukkaalla smoothiekoneellani. Paistan kananmunan, joka on haettu paikallisesta ruokapiiristä, luomua ja vapaata tietenkin! Huuhdon kasvot kylmällä vedellä ja sipaisen niille kerroksen laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Puen mukavat, mutta tarkoin valitut työvaatteeni ja  sujahdan suht uuteen ja laadukkaaseen kulkupeliini, työlaukussa uusimman mallin kännykkä ja tabletti. Sitruunaveteni juon tietysti lasipullosta ja lounaan nautin laadukkaassa ja terveellisessä lounasravintolassa. Iltapäivällä saatan motivaation ollessa kohdillaan käväistä jumpassa ja infrapunasaunassa suht hyvähintaisella kuntosalillani, joka sijaitsee samassa korttelissa kotini kanssa.

Olen keski-ikäinen nainen, ja hätkähtäen tajuan eläväni laajemmassakin mittakaavassa varsin laadukasta ja hyvää elämää. Ajan kuluessa olen varustanut itseni tarkoin harkituilla mukavuustarvikkeilla ja esineillä, ja varmistanut että kotihommat, työtarvikkeet, harrastukset ja vapaa-aika ovat kompaktissa ja toimivassa paketissa.

Toki tarkastelen julkisuuden henkilöitä. jotka kertovat kauneuslaikkauksistaan, merkkilaukuistaan-ja autoistaan, luksuskodeistaan, asiaankuuluvalla ylemmyydellä. Ajattelen edustavani sitä duunarikansanosaa, joka pärjää kyllä vähemmälläkin.

Kuitenkin kuin huomaamatta olen ympäröinyt itseni kaikilla näillä tavaroilla ja palveluilla.

Ajoittain uutisoidaan siitä, kuinka köyhää on suurin osa maapallon väestöstä. On ihmisiä, joilla ei ole mitään

Silloin myös minuun iskee hyväosaisen ihmisen moraalinen krapula. Kuinka minä voin valittaa, ettei marketin kylmähyllyssä ole juuri sitä tietyn merkkistä nyhtökauraa, kun kokonaiset maanosat näkevät nälkää?

Krapula on varmasti hyvä merkki, kertoohan se siitä, etten pidä kaikkea itsestäänselvyytenä, ja että haluaisin auttaa. Olen jo vuosia tukenut kahta humanitääristä järjestöä kuukausilahjoittajana, ja hälventänyt siten kelloradioiden tuomaa omantunnontuskaa. Totean olevani  kuitenkin myös fatalisti, ja uskon että juuri tässä elämässä minun on tarkoitus olla täällä, seuraavassa ehkä juuri siellä nälänhädän keskellä. Miksipä siis en nauttisi tämän elämän suomista etuoikeuksista, kohtuudella tosin?

Jokainen perustelee omat valintansa oman elämänkatsomuksensa ja moraalinsa mukaisesti, mutta onko itsensä ruoskinnasta lopulta kenellekään mitään hyötyä? Köyhemmissä maissa on varmasti arvoihin perustuvia onnellisuuden lähteitä, jotka voivat yksilötasolla tehdä elämästä paljon laadukkaampaa kuin minun arkeni on. Ja jokaisella maanosalla, kulttuurilla, kansalla ja yksilöllä on aivan varmasti omat haasteensa, joiden eri puolet ovat muille näkymättömiä tai käsittämättömiä. Kukin elää omansa näköistä elämää niillä pelimerkeillä jotka on saanut, ja niin sen on tarkoituskin olla.

Tyytyväisenä siitä, että pohdintani seurauksena osaan arvostaa sitä, kuinka etuoikeutettu monessa asiassa olen, päätän lahjoittaa kelloradion tytärpuolelleni, joka muistutti minua hyväosaisuudestani. Ja keittää  Moccamasterillani oikein hyvät kahvit!

Tyyteli


Kirjoittaja on lähettänyt oman tekstinsä vapaasti julkaistavaksi OHO Live TV:llä, eikä se edusta OHO Live TV:n toimituksen tai yrityksen näkemyksiä. Lue lisää Vieraskynästä täältä.