Omakuva omalkiälel

Omakuva omalkiälel

Tämmöne mä oli nuarena

vaale tukkane ja ujo

punaposkine, näkymätö

en uskaltanu suut avata

hiljane flikka

jost sit tuli kuitenki

sellane joka osas pittä pualens

sitä se suure perhe 

vanhinpan olo sit lopult tiäs.

Sit mää vaa rupesi yhtäkki  

runoi värkkä

tais mun päähä muutta 

joku hyyryläine

ja sit rupes käret piirtä

enk mää oo koska enne 

kumpaka osannu

tai enhämä ossa viälkä

kuhany tuherra

omaks iloks ja toiste kauhuks.

-Helena Lahtovaara