Tällainen on cowgirl-muodin historia

Cowboysaappaita ja leveälierisiä stetsoneita; tämän syksyn muodista huokuu länkkäritunnelma. Jopa Beyoncé liputtaa cowgirl-estetiikan puolesta Renaissance-albuminsa teaser-videolla. Länkkärimuoti palaa pinnalle yhä uudestaan ja uudestaan, mutta sen historia on pitkä ja mutkikas. Se on ollut välillä käytännönläheistä, välillä teatraalista ja kimaltelevaa, välillä nostalgista ja välillä transgressiivista, vaatimatonta ja provosoivaa. Muotilehti ELLE kertaa, miten cowgirl-muoti on saanut nykyisen muotonsa.

Lehmityttö on suorastaan mytologinen hahmo, joka on muuttanut muotoaan sukupolvien mittaan, mutta sen juuret polveutuvat todelliseen henkilöön. 1800-luvun lopulla Martha Jane Cannary poseerasi kameralle yllään hapsunahkatakki ja stetson. Cannary, joka ratsasti miespuolisen ratsuväen kanssa ja joi miesten tavoin, myös pukeutui vannehameiden käytännöllisiin miesten vaatteisiin. Sen verran edistyksellinen oli Cannary, että hänestä kirjoitettiin ja hänen urotekojaan liioiteltiin, kunnes hän tuli tunnetuksi yhtenä Amerikan ensimmäisistä naislegendoista: Calamity Janena. Villin lännen maisema synnyttikin tarpeen maanläheisemmälle naisten vaatetukselle. Naiset, jotka pyörittivät karjatilaa, lyhensivät hameidensa helmaa ja luopuivat naistensatuloista selviytyäkseen arjen askareista. Cowgirl-muoti kumpuaa siis alkujaan käytännöllisyydestä. Leveälieriset hatut tarjosivat suojaa auringolta, ja alkuperäisväestöltä lainatut estivät vettä imeytymästä lehmännahkaan. Myöhemmin käyttöön tuli myös kestävä denim.

Hollywood twist

Vuosisadan vaihteessa Villin lännen pukeutuminen sai vaudeville-performansseissa koristeellisia elementtejä ja 1900-luvun alussa naispuoliset rodeotähdet häikäisivät paitsi upeilla tempuillaan, myös showmaisella pukeutumisellaan. Mestaritemppuratsastaja Tad Lucas pukeutui satiiniin, paljetteihin ja valkoisiin hapsuihin. Oli selvää, että lehmityttö oli matkalla Hollywoodiin.

Vaikka näyttelijä Dale Evans ei ollut oikea cowgirl, ansaitsivat stetsonit hänelle lisänimen “Lännen kuningatar”. 1940- ja 1950-luvun westernit olivat machomiesten reviiriä, mutta Evans oli fiksu ja rohkea sankaritar miesten joukossa. Hän auttoi toden teolla popularisoimaan cowgirl-muodin. Evansilla ja hänen aviomiehellään Roy Rogersilla oli 450 lisensoitua tuotemerkkiä, joiden alla myytiin muun muassa lasten naamiaisuja; pikkutytöt ympäri Yhdysvaltoja saattoivat nyt pukeutua lehmitytöiksi.

Seuraavina vuosikymmeninä lukuisat naispuoliset viihdetaiteilijat tekivät lännentyyliä tunnetuksi, kukin omalla tavallaan. Janis Joplin rakasti hapsunahkatakkeja, kun taas Dolly Partonin yliampuvat esiintymisasut ammensivat rodemuodista. Vuonna 1980 Debra Winger ratsasti mekaanisella härällä Urban Cowboy -elokuvassa niin ikimuistoisella tavalla, että hän jätti John Travoltan varjoonsa. Seksikäs cowgirl oli valtavirtaa. 90-luvun kantritähdet, kuten Shania Twain, jatkoivat rodeomaisen showtyylin perinnettä. Vuonna 2000 Madonna esiintyi Don’t Tell Me -videolla ruutupaidassa ja stetsonissa.

Inklusiivisuutta peliin

Popkulttuurissa lehmityttötyyli on aina viime aikoihin asti ollut enimmäkseen valkoista. Huolimatta alkuperäiskansojen ja Meksikon väestön vaikutuksesta western-tyyliin, heidän tarinansa ovat yleensä jääneet kertomatta.

Beyoncén pukeutumista stetsoniin voidaankin pitää osoituksena paradigman muutoksesta. Lil Nas X:n Old Town Roadin räjähdysmäinen suosio on niin ikään innottanut joukon mustia artisteja, kuten Lizzon, Cardi B:n ja Solangen pukemaan stetsonit päähänsä. Sosiaalisessa mediassa inklusiivisuus-liike kulkee nimellä Yeehaw Agenda. Tänä syksynä cowgirl-muoti kuuluu kaikille.

Lähde: ELLE