Koirien Agility: leikkiä vai oikeaa urheilua?

Kuvat ovat Turussa järjestetyistä MM-kisoista! Suomi Janita Leinonen ja bordercollie Fu, Large team agility at FCI Agility World Championship 2019, Turku, Finland. Photo (c) Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Koirien agility on ollut suosittu harrastus jo vuosikymmenten ajan. Suomeen se rantautui 1986. Agility on koirien ja ohjaajien esteratakilpailu, jossa koiraa ohjataan erilaisten esteiden yli. Monille agility on vain mukava harrastus oman koiran kanssa, eivätkä he käy lajin treeneissä kilpaillakseen, vaan ihan vaan huvin vuoksi. Nykyään jopa jo pienemmillä paikkakunnilla löytyy jokin paikallinen Agility Team, minkä treeneissä voi käydä koiransa kanssa. Eri kokoluokille on omat treeninsä ja luonnollisesti myös omat estekorkeutensa. Suuremmista kaupungeista löytyy myös epävirallisia agility -treenipaikkoja, missä on esimerkiksi joitain käytöstä poistettuja esteitä ja siellä voi käydä koiransa kanssa omalla ajallaan tutustumassa lajiin. 

Viime viikonloppuna Turussa järjestettiin Agilityn MM-kisat. Agilityn nykysuosiosta kertoo jotain se, että maailmanmestaruuksista kilpaili lähes 500 koirakkoa 40:stä maasta. Suomi jäi tällä kertaa mitaleitta, kun taas Saksa voitti kuudesta jaetusta mestaruudesta neljä. Haastatteluista jäi erityisesti mieleen eräs teini-ikäinen ohjaaja koiransa kanssa. Hän oli kisannut agilityssa jo pitkään, usean eri koiran kanssa. Harrastuksen hän oli aloittanut jo 4-vuotiaana pikkutyttönä. Hän oli osallistunut kisoihin myös kaverinsa koiran kanssa. Tämäkin on aika tavallista agility -piireissä: toiset treenaavat kisoihin myös muita kuin omia koiriaan. Tämä vaatii paljon treeniä ja koiran ja ohjaajan keskinäistä tuntemusta ja luottamusta, koska lajin avainsana on juurikin koiran ja ohjaajan välinen kontaktin säilyminen. Yhdessä koira ja ohjaaja muodostavat koirakon. Kun tältä kyseiseltä nuorelta agilityohjaajalta kysyttiin, onko hänen mielestään agility luokiteltavissa urheilulajiksi, hänen mielipiteensä oli selkeä. Kyllä, se on urheilua. 

Agility on iloista tekemistä ja myös hauskaa katsottavaa, varsinkin eläinrakkaalle tietysti. Radalla on yleensä 12-22 estettä, mitkä jaetaan kolmeen ryhmään: hyppyesteet, kontaktiesteet ja muut esteet. Agilityrata suunnitellaan jokaiseen kilpailuun erikseen ja koirien ohjaajat saavat tutustua numeroituun rataan 5-8 minuutin ajan ennen kilpailusuoritustaan. Kaikilla on oma tyylinsä ohjata koiraansa itse suorituksessa ja tyyli on vapaa. Voittaja ratkeaa suorituksen ajan ja virheiden perusteella. Täysimittaisen radan ihanneaika liikkuu yleensä 30 ja 60 sekunnin välillä, se määritellään etukäteen radan perusteella. 

Agility kilpailuihin saavat osallistua tunnistusmerkityt ja rekisteröidyt koirat, jotka ovat yli 18kk:n ikäisiä. Muut voivat osallistua kaikille roduille avoimiin sekarotuisten MM-kilpailuihin. Koirat jaetaan viiteen kokoluokkaan säkäkorkeuden perusteella. Tasoluokkia agilityssa on kolme. Aloittelija on ensin luokassa 1 ja siitä voi nousta seuraavaan luokkaan kun on saatu kolme nollatulosta, eli puhdasta suoritusta. Agility sopii kaikille koirille ja ohjaajille, mutta kisoja katsoessa tulee kyllä nopeasti huomaamaan, mitkä ovat niitä yleisimpiä rotuja. Ja kuten lajin fyysisyydestä voi päätellä, ei hypyt ja nopea eteneminen ole ihan kaikkien juttu: pitkäselkäiset ja matalaraajaiset rodut eivät ole rakenteeltaan luotuja agilityn vaatimiin suorituksiin. Useimmiten agilityssa nähtävät rodut ovatkin: belgianpaimenkoirat, shetlamminlammaskoirat, bordercolliet, villakoirat, cockerspanielit, jackrusselinterrierit ja borderterrierit.