Lastensuojelu on nyky-yhteiskunnassa itsestäänselvyys. Se tarkoittaa lapsen suotuisan kehityksen varmistamista ja hyvinvoinnin edistämistä. Lasten julkisoikeudellinen suojelu on sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisten työtä, jota säädellään lastensuojelulailla. Sosiaalityön professori Timo Harrikari pohtii uudessa teoksessaan, miten tällaisiin linjauksiin on päädytty.
”Lasten suojeleminen on universaali ilmiö, mutta sen järjestämisen tavat, vastuut ja toimijat vaihtelevat kulttuurisidonnaisesti”, Harrikari sanoo. Hänen kirjansa Lastensuojelun historia – Tutkielma oikeussääntelystä, kulttuurisista kerrostumista ja hallinnan murroksista ilmestyi juuri.
Teos tarkastelee lastensuojelun muutoksia keskiajalta nykypäivään. Se analysoi lastensuojelun yhteiskunnallisten tehtävien, suojeluun johtavien tekijöiden sekä suojelun toteuttamisen muutoksia oikeussääntelyn, lainvalmisteluaineistojen ja aikalaistekstien valossa. Suojelukysymyksen historialliset kerrostumat kytketään niiden ajallispaikallisiin yhteyksiin ja laajempiin yhteiskunnallisen hallinnan tapojen murroksiin.
”Modernin suomalaisen lastensuojelun satavuotinen projekti on liittynyt absoluuttisen köyhyyden ja muiden esimodernien suojelukysymysten ratkaisemiseen”, Harrikari sanoo.
Kirja on lasten yhteiskunnallisen suojelutoiminnan kokonaiskuvaus, jollaista ei Suomessa ole kirjoitettu. Teos palvelee yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasoista perusopetusta, erityisesti sosiaali-, oikeus- ja kasvatustieteiden aloilla. Tutkimukseen perustuvana tietokirjana sen historiallinen kuvaus palvelee myös lastensuojelusta kiinnostunutta laajaa yleisöä.
Jatka lukemista
Säästä sähköä
Hakukoneet, jotka ovat hyvä vaihtoehto Googlelle
Miltä näyttää vuosi 2024 teknologian saralla?