Kuulkaahan ystävät. Kyllä tässä kävi nyt niin, että teitä on vedetty nenästä. Enhän minä, kissa, voi työskennellä toimittajana.
Minulla on nimittäin muita velvollisuuksia.
Minun täytyy pötkötellä ja loikoilla. Jahdata lintuja ja hiiriä, unissani tietysti. En minä voi istua tietokoneen äärellä päiviä pitkiä, sillä ketarani vaativat sojottamaan kohti kattoa. En ehdi taivastella kaiken maailman keksintöjä, kun leluni lojuvat aivan tyhjän panttina pitkin huushollia. Kyllä se on nyt niin, että tämän kissan toimittajan päivät ovat nyt luetut.
Eli, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle.
Tuo kuravesi kuulostaa äärettömän kuvottavalle, mutta yhden sillin voisin kyllä ottaa.
Kiitos kaikille lukijoille, hei ja miau.
-Mattikissa




Jatka lukemista
Rakastaako koirasi uimista?
Rakkaus on osa pimeyttä, tai ainakin erottamaton osa sitä
”Kännisinkin kuulija herää tuopistaan ja alkaa hoilaamaan mukana helposti omaksuttavaa kertosäehokemaa” –