Yhdenmukaisuus kotikoulussa – opiskelija-äidin huoli erityislapsen etäopetuksen tasosta

Heli huolestui oman ekaluokkalaisensa myötä lasten etäopetuksen tasosta. Selviteltyään asiaa, on käynyt ilmi, että eri paikkakuntien – ja koulujen, välillä on suuria eroja opetuksen tasossa. Heli aikoo olla yhteydessä Opetushallitukseen ja tiedustelee onko ohjeistusta aiheeseen tulossa. Heli kertoo havainnoistaan näin

Tällä hetkellä opetus on riippuvainen opettajan taidoista sekä koulun ja kaupungin linjauksista. Muutamia esimerkkejä, jotka voivat vaihdetta kouluittain paikkakuntien sisällä:

• Helsinki: tehtäviä tehty listan mukaan, etäyhteys
• Vantaa: Zoomin kautta etäyhteys, wilma, gromebook, viestit, puhelut
• Tuusula: tehtäviä, mitkä vanhemmat tarkistavat, ei esim. Videoyhteyttä
• Joensuu: eri koulussa eri tavat, toisilla pelkät tehtävät, toisilla etäyhteys

Suurin osa koululaisista käy nyt etäkoulua eli opiskelevat kotona. Ja on sanottu, että etäopiskelu ja kotikoulu ovat kaksi eri asiaa, mutta luulen, että suurimmalla osalla on kotikoulu käytössä, koska vanhempien on pakko seurata lastensa opiskelua ja avustaa/ohjata heitä. Käsitän etäopiskelun opiskeluksi, jossa opiskelijat osaavat ja pystyvät aikatauluttamaan, itseohjautumaan ja opiskelemaan itsenäisesti.

Olen itse etäopiskelija ja minulla täällä kotona on ekaluokkalainen, joka ei pysty itse ohjautumaan, on istuttava vierellä ja opastaa mitä seuraavaksi on tehtävä. Koitin myös tapaa, etten ohjaa niin, ohoh, tehtävät jäivät, kun kolmepäivää aiemmin ollut matikkapeli oli kiinnostavampi kuin äidinkielen sanelu.

Hänellä on neuropsykiatrinen häiriö, joka haittaa jokapäiväistä toimintakykyä, ja näitä lapsia on enemmänkin kotiopetuksessa. Minulla on vain tuo yksi lapsi kotona, monilla voi olla enemmänkin.  Nämä lapset tarvitsevat enemmän ohjausta kuin se, että vanhemmat vain sanoisivat heille, että tee koulutehtävät.

Ilman tätä Corona aikaa, koulussa lasten opetus on erilaista, joku pärjää isossa ryhmässä normaalilla ohjeella, joku tarvitsee pienemmän ryhmän ja avustajaa. Monet neuropsykoligisista häiriöistä kärsivät lapset saavat kuntoustusta,terapiaa ja muita tukimuotoja jotaka ovat nyt poissakäytöstä tämän vallitsevan tilanteen takia. Lapset ovat oikeutettuja tähän yksilölliseen opetukseen. Nyt kun etäopetus on päällä, niin opetus on aivan eri tasoista, riippuen asuinpaikastasi, opetuksen taso on aivan kirjavaa.

Olen lukenut artikkeleja, joissa opettajat sanovat että opetus ei ole vanhempien vastuulla ja siteeraan suoraan Helsingin Sanomien Li Anderssonin haastatteluun 28.3. : Ministerillä on kuitenkin lohdullinen viesti opettajille ja oppilaille: ”Tämä on nyt niin kuormittava tilanne, että on ihan ymmärrettävää, jos lasketaan hieman rimaa niin, ettei työkuorma kasva kohtuuttomaksi. Pitää olla armollinen itselleen, jos ei esimerkiksi kaikkia opetussuunnitelman tavoitteita pystytä nyt pilkulleen noudattamaan.” .  

Opetus on opettajan vastuulla. Onko näin? Olen tietoinen että, opettajat ovat tehneet lastensuojeluilmoituksia siitä, että eräs oppilas ei ole osallistunut opetukseen. Koulussa hän on erityisen tuen piirissä oleva lapsi ja opetus on yksilöity, eli neuropsykologinen häiriö lapsella. Kyse oli siitä, että oppilas ei ollut palauttanut tiettyä tehtävää palautuskansioon. Tehtävä oli kyllä tehty ja vanhempi oli viestittänyt opettajalle asiasta. Mutta lastensuojeluilmoitus oli tehty, kun vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan siitä, että lapsi käy koulua. Miten voi olla mahdollista, että tämä opetus on niin kirjavaa riippuen kunnasta tai opettajasta.

Yritän tässä kertoa, että normilapsilla voi olla erityisiä haasteita nyt etäopiskeluaikana – saati sitten lapsilla, joilla on tiedossa jokin haaste toiminnassa ja käytöksessä, jolle ei itse mitään voi.

Opetus on saatava yhdenmukaiseksi. Lapsilla on oikeus opetukseen! Hyvään opetukseen!