Onko BMI todella luotettava terveyden mittari?

Painoindeksi eli BMI on ollut pitkään apuna ihmisten terveen painon määrittämisessä. Pituuden ja painon perusteella laskettava BMI kertoo, onko ihminen ali-, yli- vai normaalipainoinen. Vai kertooko sittenkään? BMI on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä, sillä yleismittari ei ota huomioon monia muita tekijöitä, kuten yksilön sukupuolta, etnistä taustaa tai lihasmassan määrää.

Britanniassa uusi mietintö esittää BMI:n poistamista julkisen terveydenhuoltojärjestelmä NHS:n työkalupakista, kertoo Cosmopolitan.

– Painoindeksin (BMI) käyttö määritettäessä, onko yksilön terveen painoinen, tulisi lopettaa välittömästi, todetaan Naisten ja tasa-arvoasioiden komitean mietinnnössä lehden mukaan.

Mietinnön mukaan BMI voi todellisuudessa edesauttaa tiettyjen terveysongelmien, kuten syömishäiriöiden ja mielenterveydellisten ongelmien puhkeamista. Lisäksi sen katsotaan vahvistavan sosiaalisia stigmoja. Mietinnössä ehdotetaan BMI:n tilalle lähestymistapaa, jossa “terveelliset elämänatavat asetetaan painon edelle”.

Mikä on BMI?

Painoindeksi lasketaan kaavalla: paino kiloina jaettuna (pituus metreinä kertaa pituus metreinä). BMI on yksinkertainen laskuri, joka sijoittaa ihmisen tiettyyn painoluokkaan. Terveyden kannalta parhaana vaihtoehtona pidetään tietenkin normaalipainon rajoissa olevaa BMI:tä. Juuri yksinkertaisuutensa vuoksi BMI-laskuri on kuitenkin hyvin epäluotettava.

BMI:n kehitti 1800-luvulla belgialainen Lambert Adolphe Jacques Quételet. Vaikka Quételet vaikutti useilla tieteenaloilla, ei hän ollut lääkäri. Lisäksi hän perusti tutkimuksensa ja sen pohjalta syntyneet normit valko-ihoiseen eurooppalaiseen mieheen.

– Se perustuu eurooppalaisen miehen keskimääräiseen pituuteen ja painoon, joten se ei osaa huomioida erilaisia vartalotyyppejä. Se ei ole tehokas tapa arvioimaan eri etnisen taustan omaavia ihmisiä, naisia tai lapsia, toteaa mietinnön julkaisseen komitean puheenjohtaja Caroline Nokes.

Onko BMI luotettava?

Terveen painon ja ylipainon raja voi vaihdella yksilöstä riippuen. Tulkinnassa tehdään helposti virheitä, jos tuijotetaan pelkästään painoindeksilaskurin antamaa numeroa. Painoindeksi ei huomioi lainkaan lihaksen ja rasvan määrää kehossa. Esimerkiksi ammattiurheilijoilla BMI voi lihasmassan takia vaikuttaa hyvinkin korkealta. Laskuri ei myöskään kerro, minne rasvaa on kertynyt. Naisilla painoa kertyy usein lantion ja reisien seudulle, jolloin painoindeksi voi kohota, vaikka alavartalon rasvakudos ei välttämättä ole terveydelle haitallista. Toisaalta BMI:n mukaan ihannepainoisella ihmisellä voi olla runsaasti haitallista rasvaa vyötärön seudulla.

Kun otetaan huomioon, miten huonosti BMI huomioi erilaisuudet yksilöiden välillä, herää kysymys, miksi sitä käytetään niin laajasti terveyden arvioinnissa? Vastaus on selkeä; se on nopea ja helppo tapa.

– Maailmassa, jossa ollaan jatkuvasti stressaantuneita ja terveydenhuoltojärjestelmä on kovilla, helppo mittari on hyödyllinen ja uskon, että juuri siksi BMI:stä on tullut niin tärkeä terveyden mittari, selittää tohtori Natasha Larmie.

Larmien mukaan BMI kuitenkin ennustaa terveydentilaa tarkasti vain “noin yhdellä kolmesta”. Hänestä BMI:n käyttö terveyden mittarina syrjii tiettyjä ihmisryhmiä ja pahimmillaan vaikuttaa heidän perusoikeuksiinsa.

– Kenellä tahansa on Britanniassa oikeus julkisen terveydenhuollon hedelmällisyyshoitoihin, paitsi heillä, joilla BMI on yli 30, hän kertoo.

Quételetin alkuperäisen indeksin normit perustuvat valkoihoisiin eurooppalaisiin. Englannin terveysministeriön toimeenpaneva julkinen elin, The National Institute for Health and Care Excellence, onkin todennut, etteivät BMI-raja-arvot välttämättä sovi tummaihoisten, aasialaisten ja etnisten vähenmistöjen terveyden arviointiin.

– Se, mikä katsotaan epäterveelliseksi valkoisen naisen kohdalla, ei välttämättä ole epäterveellistä mustan naisen kohdalla. Itse asiassa se saattaa olla joillekin optimaalinen paino, mutta silti heitä syrjitään ja heidät lokeroidaan, Larmie muistuttaa.

Miten terveydentilaa sitten pitäisi arvioida?

Nokes toivoo, että tulevaisuudessa myös terveydenhuollossa suosittaisiin BMI:tä monipuolisempia arviointimenetelmiä. Mietinnössä NHS:lle esitetään Health at Every Size -lähestymistapaa, joka keskittyy yksilön yleiseen hyvinvointiin ja siinä painotetaan muun muassa ruokavalion, liikunnan ja unen laadun roolia.

– Toivon, että hallitus kuuntelee… ja tekee täyskäännöksen liikalihavuuden torjuntaan liittyvissä käytännöissään. Jos omaksumme Health at Every Size -lähestymistavan, emme paranna ainoastaan kaltaisteni lihavien ihmisten elämää, vaan parannamme aivan kaikkien elämää, Larmie toteaa.

Lähde: Cosmopolitan