Mikä siinä kestää... Kauanko pitää vielä odottaa ruokaa, sitä mulle nyt heti tuokaa. Laihtumaan alan kohta, tuokaa edes vaikka lohta....
Helena Lahtovaara
Mä olen niin kiltti ja suloinen, en seiniä jyrsi, enkä kenkiä syö, mun hoitamisessa ei ole kova työ. Ota minut...
Tässä istun ja odotan juoksulenkkiä, emäntä se kuluttaa telkkarin edessä, vain istuinpenkkiä... Telkkari kiinni... ja vipinää... helkkari... mistä saisi emännälle...
Oli vasta aamunkoi, sisilisko minulle hyvän mielen toi, auringonpaisteessa se lämmitteli, minua ehkä ihmetteli, siinä kumpikin lekoteltiin, toisiamme vain katseltiin.
Onko sinulle tullut koskaan mieleen, kun sanat juuttuivatkin omaan kieleen. Eivätkä ne silloin kantaudu ja kuulijan korvaan antaudu. Olivatko sanat...
Jos uudelleen minä syntyä saisin, niin millaiseksi silloin syntyä voisin. Linnuksi vai kalaksi, tai sittenkin isoksi valaaksi. Entä jos voisin...
Uusi suunta elämään... vaihtoehtoja paljon, valitsenko oikein, onko sillä jotain väliä... ja mikä on oikein?
Kaikella on kaksi puolta, kaikki ei ole mustaa tai valkoista sen kun aina muistaisi...
Huoleni huputin, ne piilossa pidin, yksitellen ulos, ne hupun alta vedin. Vaan huolet eivät olleetkaan enää huolta, ne olivatkin kaikki...
Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta, on kuin nuoruuden ensisuudelma, mikä saa minut vieläkin hymyilemään ja tuntemaan hyvää oloa.
