Välimeren hait ovat maailman hailajeista eniten vaarassa

Yli puolet Välimeren hai- ja rauskulajeista on vaarassa. Kolmasosa näistä lajeista on jo kalastettu sukupuuton partaalle. Välimeren petokalojen huolestuttava tila on merkki Välimeren huonosta kunnosta, kertoo ympäristöjärjestö WWF:n uusi raportti.

Maailman haipäivän (sunnuntai 14.7.) alla julkaistu raportti `Sharks in Crisis: A call to Action for the Mediterranean´ kokoaa yhteen tuoreimman tutkimustiedon, joka osoittaa miten kestämätön ja osin myös laiton kalastus ovat verottaneet alueen hai- ja rauskupopulaatioita. Tilannetta huonontavat entisestään puutteellinen hallinto ja päätösten toimeenpano, heikosti toimivat markkinat ja yleinen pohjatiedon ja tietoisuuden puute.

”Hait ovat vaarassa hävitä Välimereltä. Niiden nopea väheneminen on kaikkein vakavin merkki meren tilasta ja vastuuttomista kalastuskäytännöistä. Jokainen Välimeren maa on vastuussa tästä. Hait ovat olleet erottamaton osa merta ja kulttuuriamme tuhansien vuosien ajan. Nyt meidän on nopeasti varmistettava, että ne säilyvät jatkossakin”, sanoo WWF Suomen meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

Raportista käy ilmi, että ylikalastus on suurin yksittäinen uhka Välimeren haikaloille ja rauskuille ja että kalatalous kokonaisuudessaan on ongelman takana. Kaksi Välimeren maata on muita maita roimasti edellä haiden pyynnissä: Libyan (4,260 tonnia) ja Tunisian (4,161 tonnia) pyyntimäärät ovat noin kolme kertaa Italian (1,347 tonnia) ja Egyptin (1,141 tonnia) pyyntimäärien suuruiset.

Joitakin lajeja kalastetaan suoraan myyntiin, mutta osa haista ja rauskuista nostetaan merestä tahattomana sivusaaliina, ja paiskataan takaisin mereen kuolemaan. Trooleihin on tarttunut yli 60 lajin yksilöitä, kun taas joillakin alueilla hait ja rauskut muodostavat yli kolmasosan pitkäsiimakalastuksen saaliista. Laittomat ajoverkot koituvat valtavien hai- ja rauskumäärien kohtaloksi ja äärimmäisen uhanalaisia valkohaita on löytynyt kurenuotista.

Jopa pienimuotoisessa kalastuksessa, jossa käytetään erilaisia verkkoja, saadaan saaliiksi huomattavia määriä haita ja rauskuja.

Kalastuksen lisäksi hailla on Välimerellä muitakin uhkia. Näiden joukossa on meressä oleva muovi, jota hait nielevät tai johon ne takertuvat, sekä kalojen alkuperän tarkoituksellinen väärentäminen. DNA-testeistä on käynyt ilmi, että monet kuluttajat, jotka luulevat syövänsä Välimeren miekkakalaa, kauhovatkin lautasilleen laitonta hainlihaa. Tämä aiheuttaa myös riskin kuluttajille, sillä useiden hailajien elohopeapitoisuudet ylittävät selvästi sallitun rajan.

Hait ovat erityisen haavoittuvia eläimiä ja toipuvat heikosti populaation pienenemisestä. Ne kasvavat hitaasti, tulevat myöhään sukukypsäksi ja saavat vain vähän jälkeläisiä pitkän raskausajan jälkeen. Tämä tarkoittaa, että ylikalastus saattaa tuhota kokonaisia haikantoja, jotka eivät enää pysty elpymään. Tätä tapahtuu joka puolella Välimerta.

”Aikaa ei ole hukattavaksi. WWF haluaa toimia kalastajien ja hallitusten kanssa merellisten resurssien hoitamiseksi ja ottaa käyttöön tehokkaita keinoja tuhlaavien sivusaaliskäytäntöjen lopettamiseksi”, sanoo Anna Soirinsuo.

Raportissaan WWF esittää useita ratkaisuja, joita kalastajat ja kalastuselinkeino voisivat ottaa käyttöön aina haiden ja rauskujen tärkeiden elinalueiden, kuten lisääntymisalueiden, kiertämisestä turvallisten pyyntimenetelmien käyttöönottoon. Tietouden lisääminen hai- ja rauskupopulaatioista ja tiedon kerääminen kaupan olevista lajeista on myös tärkeää suojelutoimien lisäämiseksi ja kalastuselinkeinon läpinäkyvyyden ja laillisuuden varmistamiseksi.

Teksti: WWF

Artikkelin 1. kuva: Ioannis Giovos / iSea