OHO Live TV Suomi

Joka päivä jotain uutta

Kuva: Tuomas Kokkonen

Verkkohäirinnän uhriksi valikoituu usein julkisuuden henkilö – Joni Virtanen on oppinut kohauttamaan olkiaan uhkauksille

Verkossa tapahtuva kiusaaminen on yleistyvä ilmiö ja yhä useampi joutuu kohtaamaan netissä ilkeitä kommentteja, halventamista ja jopa uhkailua. Nettikiusaamista voi tapahtua osana muuta kiusaamista, tai sen kohteeksi voivat joutua tuiki tuntemattomat henkilöt. Esimerkiksi julkisuuden henkilö voi olla helppo kohde anonyymille vihapuheelle ja panettelulle.

Mediapersoona Joni Virtaselle nettikiusaaminen on valitettavan tuttu ilmiö. Huomiota herättävä ulkonäkö ja mielipiteet jakava julkinen imago ovat tarkoittaneet, että hänen on täytynyt hyväksyä solvaavat kommentit osaksi työtään.

– Olen 90-luvun lapsi, joten kasvoin yhdessä sosiaalisen median kehityksen kanssa. Ennen julkisuuteen astumista en kuitenkaan ollut kohdannut nettikiusaamista. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2007, palautetta alkoi tulla; ei tosin niin painokelvotonta kuin nykyään, Joni kertoo Oho TV:n haastattelussa.

Verkossa tapahtuvan häirinnän uhriksi voi joutua kuka tahansa. Joni kuitenkin arvelee, että julkisuudessa esillä olevien ihmisten kohdalla se on pikemmin sääntö kuin poikkeus.

– Julkisuuden tullessa kuvioihin aloin saada osakseni paljon nimittelyä ja jopa niitä tappouhkauksia, hän myöntää.

Kaikkea juoruista hengen uhkaamiseen

Jonin kohdalla netissä tapahtuva kiusaaminen on saanut vuosien varrella monia muotoja.

– Kun aikoinaan googletin nimeäni, törmäsin keskustelufoorumeissa niin henkilökohtaisiin “juoruihin”, että kirjoittajan täytyi olla lähipiiristäni. Edelleen kun olen tutustunut uusiin ihmisiin, mutta myöhemmin tiemme ovat eronneet, minua on kiristetty uhkaamalla kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ikäviä valheita. Se on hyvä konsti tuhota jonkun ura, ihmissuhde, tai koko elämä, Joni kuvailee.

Kiusaaminen ei ole myöskään jäänyt juoruilun tasolle, vaan se on saanut sitä raaempia muotoja, mitä enemmän Joni on tuonut itseään esille.

– Minun ja miesystäväni salaista kotiosoitetta on jaettu julkisilla foorumeilla ja tongittu muita henkilökohtaisia tietoja. Meidän kotiin on myös uhattu tulla repimään kurkkuni auki puukolla, Joni paljastaa.

Epäilemättä häirintä on monta kertaa täyttänyt rikoksen tunnusmerkit. Valitettavasti verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen ei aina osata puuttua samalla tavalla kuin vaikkapa koulussa tai työpaikalla. Joni kertoo tehneensä saamistaan viesteistä kanteluita poliisille.

– Eräs nettipoliisi totesi että kun on julkinen henkilö, niin tälläistä tulee väistämättä, että yleensä nämä ihmiset ovat harmittomia ja käski olla välittämättä, hän kertoo.

Jonille nettikiusaamisesta on tullut jo niin arkipäiväinen asia, että hän on oppinut ottamaan sen vastaan olankohatuksella. Hän ottaa viesteistä kuvakaappaukset, estää niiden lähettäjän ja jatkaa elämäänsä.

– Tässä vaiheessa en enää ahdistu rajustakaan panettelusta tuntemattomien taholta. Ahdistun vain, jos koen, etten voi luottaa johonkuhun lähipiirissäni. Silloin katkaisen heti välit. Mulla on nollatoleranssi luottamuspulan kanssa. Toki mietin, miten ihmiset voivat toivoa kenellekään toiselle niin paljon pahaa. Ei siihen ajatukseen koskaan totu, eikä sitä koskaan täysin ymmärrä. Sellaisen kanssa on vain opittu elämään.

Joni peräänkuuluttaa nettietikettiä

Sosiaalinen media on kenttä, jossa ihmiset saavat vapaasti jakaa ajatuksiaan. Joskus ilmaisunvapauden ja kiusaamisen välisestä rajasta kuitenkin käydään kädenvääntöä.

– Itselleni muiden mielipiteet ja kovakin kritiikki ovat ihan tervetullutta palautetta. Mielipiteitä mahtuu maailmaan ihan niinkuin meitä ihmisiä. Kritiikissä ja kiusaamisessa on kuitenkin selvä ero. Jos nimittelet, uhkailet tai mustamaalaat jotakuta sosiaalisessa mediassa, olet kiusaaja, Joni muistuttaa.

Hän toivookin, että jokainen somettaja ja keskusteluopalstojen kommentoija muistaisi harjoittaa itsekritiikkiä.

– Toivoisin, että jokainen laskisi ensin kymmeneen, niin näitä ylilyöntejä toisten ulkonäöstä tai persoonasta tulisi vähemmän. Ihmisten paha olo kumpuaa monesti yksinäisyydestä, tai talous- tai mielenterveysongelmista, joihin ei ole itse saanut apua. Silloin sosiaalinen media saattaa olla oikeasti ainoa kommunikointikanava, jonka kautta purkaa tunteitaan, hän pohtii.

Myös aiempaa selkeämmälle nettietiketille ja lainsäädännölle olisi Jonin mielestä huutava tarve.

– Eri somealustojen ylläpitäjät saisivat olla tarkempia sisällöstään, eikä siellä pitäisi saada piiloutua nimimerkkien taakse. Erityisesti nuorten tilanne huolestuttaa minua, koska some on raadollinen jopa aikuisille. Siinä iässä raju kiusaaminen voi romuttaa itsetunnon. Toivottavasti tulevaisuudessa somesta saataisiin turvallisempi ja miellyttävämpi paikka kaikille.