Päivän runo

Aurinko poltti kirjani säteillään, kirjatoukka loput möyhensi. Hyvä että se edes jollekin kelpaa, kirjatoukka ei näe enää nälkää. Helena Lahtovaara

Kuin uneen olisin unohtunut, jotakin ajassa kadottanut, tänne sumuun yksin sukelsin, yksinäisyydestä karkasin, hapuilen eteenpäin, jotakin odottaen. Helena Lahtovaara

Tämä kuva on autolla ajaessa napattu, oikea tunnelma sattumalta vangittu. Syksyllä luonto lakastuu, vaan aina siihen uudestaan rakastuu. Helena Lahtovaara

Aurinkoiseen aamuun, kun herää, niin siitä voimia itseensä kerää. Aamu alkoi upealla tavalla ja sitä toivoo samalla, että tämän nautinnon...

Hei otetaanpa selfie tulevasta, vielä ehditään. Kapsahda kaulaani ja hymyä huuleen,  mutta kävellään yhdessä  vain vastatuuleen.

Ikkunat pitäisi pestä, mikä minua estää? Jospa huomenna kuitenkin sataa, ajatus kulkee samaa rataa. Ehkäpä ensin kahvia juon, ison kasan...

Syntymässä saimme elämänlankaa kerän, jotkut saivat vain vähäisen erän. Sinä osaatko elämänlankasi oikein käyttää,  vai turhuudella elämäsi täyttää. Ei helppoa ole...

Otatko pillerin purkista, ennen kuin ikkunasta ulos kurkistat? Monipuolisesti syö ja liiku välillä vaikka keinutuolissa kiiku. Ystäviä tapaa ja iloinen mieli...

Hyllyssä on kannu ja muki, niiden virkana on olla kirjatuki.  Hyllyssä paljon on muutakin rojua,  miksi niiden pitää siellä lojua. ...

Jouduin tilanteeseen aivan uuteen, ihan kuin olisin singahtanut  kauas avaruuteen. Apua olisin tarvinnut muilta, vai enkö enää näe metsää puilta....