Kuopiosta maailmalle: Riina Koskisen matka squashin huipulle

Riina Koskinen saapuu tapaamiseen täsmällisesti. Haastattelu on sovittu Helsingin Etelä-Haagassa sijaitsevaan aasialaiseen ravintolaan, joka on kävelymatkan päässä Talin squashhallilta, Koskisen päivittäisestä treenipaikasta. Ohjelmassa on parin tunnin kuluttua iltapäivän treenisessio, joten lounas sopii tähän kohtaan mainiosti.Ammattiurheilija ei kuitenkaan voi aina syödä mieliruokaansa. Ravinto on tärkeä osa valmentautumista, mutta joskus siitä on tingittävä, kuten viime vuoden MM-kisoissa Kiinassa, jossa Suomen joukkue söi lähes kaikki ateriansa kansainvälisten pikaruokaketjujen ravintoloissa:

”Syötiin hampurilaisia ja pizzaa lähes päivittäin, kun ei uskallettu syödä paikallista ruokaa. Jos saat ruokamyrkytyksen tai vatsataudin, kisat oli siinä. Sama koskee vettä, pitää olla tosi tarkkana, missä hanavettä voi juoda ja missä ei”, Riina toteaa viisaasti.

Kuopiosta Helsinkiin

Riina Koskinen on kotoisin Kuopiosta, jossa hän kävi ala- ja yläasteen ennen siirtymistään Helsinkiin ja Mäkelänrinteen urheilulukioon. Perhe oli liikunnallinen ja kannusti lapsia urheilemaan. Vuonna 1997 syntynyt Riinakin liittyi jo pikkutyttönä Kuopion Uimaseuraan, jossa harrasti uintia kuusi vuotta 14-vuotiaaksi asti. Sitten aika ei enää riittänyt, sillä hän oli aloittanut myös squashin kahdeksan vuoden ikäisenä ja oli aika tehdä valinta uinnin ja squashin välillä.

Squash voitti ja Leo Kärjen ohjauksessa Squash Kuopio -seuran juniori alkoi menestyä. Vuosina 2010-2016 hän voitti joka vuosi oman ikäluokkansa Suomen mestaruuden. Lajivalinta oli selvästikin osunut oikeaan, vaikka hänestä olisi voinut tulla myös hyvä uimari.

”Vuonna 2015 voitettiin yhdessä Miko ja Jami Äijäsen kanssa alle 19-vuotisten joukkueiden EM-kisoissa hopeaa ja siihen mitaliin junnukisat sitten päättyivätkin”, Riina luettelee.

Koskinen muutti Helsinkiin vuonna 2013 ja aloitti Märskyn urheilulukion. Treenaaminen ja kilpaileminen lisääntyivät ja muuttuivat entistä ammattimaisemmiksi. Ahkeralle ja tunnolliselle Koskiselle kaksoisura sopi hyvin, urheilun ja opiskelun yhdistäminen rytmitti hyvin päiviä ja vuonna 2018 hän kirjoitti ylioppilaaksi hyvin arvosanoin.

Vuosi Saksassa

Opiskeltuaan vuoden Märskyssä Koskiselle tarjoutui 2014 mahdollisuus siirtyä opiskelemaan ja harjoittelemaan Saksan Paderborniin. Koskisen hyvä ystävä ja seurakaveri Maarit Ekholm oli siirtymässä sinne ja houkutteli Riinaa mukaan:

”Olin lukenut koulussa saksaa ja olin siinä aika hyvä. Ja kun Tomi Niinimäki oli seurassa valmentajana, päätös oli oikeastaan aika helppo tehdä. Varsinkin, kun olin tavannut aiemmin Kölnissä kisoissa saksalaisen pojan, jonka kanssa tapailtiin ja hengailtiin kisoissa ja oltiin muut ajat etäsuhteessa, niin olihan se lähtö siistiä”, Riina muistelee hymy huulillaan.

Paderbornin seurassa pelasivat siihen aikaan myös mm. Simon Rösner ja Rafael Kandra, jotka ovat tänään maailmaluokan pelaajia, Rösner on ammattilaislistan sijalla 5 ja Kandrakin sijalla 27.

”Se oli squashin ja pelaajana kehittymiseni kannalta hyvä vuosi ja koulukin oli ihan ok, vaikka odotinkin siltä kenties hieman enemmän. Poikaystävä tosin jäi sille tielle, joskus törmätään edelleen kisoissa maailmalla ja vaihdetaan kuulumiset. Ja kun joukkueemme voitti vuoden 2015 keväällä Saksan Bundesliigan mestaruuden, joukkueen johto tarjosi meille viikon loman Mallorcalla. Aika huimaa”, Riina kertaa Saksan vuottaan.

”Lisää kovia kisoja”

Riina palasi Märskyyn koulun penkille vuoden 2015 syksyllä ja hoiti koulutyönsä tunnollisesti loppuun. Squash kehittyi samalla kaiken aikaa ja 2016 tuli ensimmäinen aikuisten SM-mitali. Se oli hopeaa, finaalissa tuli tappio Emilia Soinille, joka on tällä hetkellä Suomen ykköspelaaja ja asuu pääsääntöisesti New Yorkissa.

”SM-kulta puuttuu vielä ja se on yksi ehdottomista lähivuosien tavoitteistani. Samoin se, että palaan naisten ammattilaislistalla takaisin 100 parhaan pelaajan joukkoon. Olin viime vuonna sijalla 98 ja nyt sijoitukseni on 114. Siitä haluan askel askelelta nousta ylöspäin kohti kansainvälistä kärkeä”, Koskinen sanoo päättäväisesti. Hänen katseestaan näkee, että nämä tavoitteet myös saavutetaan ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään paljon töitä.

Naisten ammattilaiskisojen osalta tilanne on hankala, koska kilpailusuunnitelmaa on vaikea pidemmällä tähtäimellä laatia. Kisat ilmestyvät kalenteriin kovin myöhään ja koska aiemmin käytössä ollut karsintamenettely on poistettu, kisoihin pääsy ja oman valmentautumisen ja aikataulun suunnittelu on hankalaa.

”Tämä on oikeasti huono tilanne meidän naisten kannalta ja saadakseni riittävästi kovia pelejä, pelaan liigaa Suomen lisäksi myös Skellefteån joukkueessa Ruotsissa ja Strasbourgin joukkueessa Ranskassa. Ruotsissa olen joukkueen ykköspelaaja ja Ranskassa ykkönen tai kakkonen ja näissä liigoissa minulle tulee kovia pelejä, mikä on tärkeää”, Koskinen kertoo ja lisää, että äijämäisyyttä pitää saada peliin lisää.

”Kaipaan lisää kovuutta peliin. Ja sitä, että ratkaisut tulisivat vielä enemmän selkärangasta. Joku onkin sanonut mulle, että älä ajattele niin paljon kentällä, anna palaa vaan.”

Kaksoisuran tekeminen kannattaa

Squash ei lajina elätä kuin aivan maailman huippuja. Kun tenniksessä palkintorahat lasketaan miljoonissa, squashissa ne lasketaan tuhansissa. Ammattilaiset toki elättävät itsensä uransa aikana, mutta säästöön ei jää paljoakaan, monelle ei mitään. Siksi kaksoisuran tekeminen on Koskiselle selvä asia.

”Käyn tällä hetkellä Märskyn aikuislukiossa kemian kurssilla, sillä haluan korottaa sen yo-arvosanaani ja sitten pyrkiä opiskelemaan farmasiaa. On minulla muutama muukin vaihtoehto, mutta farmasia on niistä ykkönen. Se kiinnostaa minua ja sinne haluan päästä opiskelemaan”, Riina kertoo se sama päättäväinen katse silmissään.

Ammattiurheilijan harjoittelu on kokopäiväistä ja Koskisen kroppa ottaa vastaan ne tarvittavat kolme treeniä päivässä.

”Kroppa ottaa vastaan, pää vain ei aina pysy mukana”, Riina naurahtaa ja tarkoittaa tällä sitä, että kuusi treenipäivää viikossa ja 2-3 treeniä päivässä on ihan ok, mutta niiden sisältö täytyy miettiä tarkkaan.

”Lajitreenit ovat keskiössä, mutta niiden rinnalla on sitten mm. cross-fit pari kertaa viikossa, samoin paljon venyttelyä, lihashuoltoa ja hierontoja. Palauttava lenkki on myös joskus hyvä, mutta olen tosi huono lähtemään lenkille. Sen sijaan uinti on hyvä vaihtoehto, se sujuu ’vanhasta muistista’ hyvin”, Riina luettelee.

#ROAD2HEL

Henkilökohtaisen uran rinnalla Koskinen on keskeinen palanen Suomen Squashliiton viime vuonna käynnistämää #ROAD2HEL-projektia. Sen ykköstavoitteena on, että Suomen naisten squashmaajoukkue saavuttaa mitalin omissa kotikisoissaan vuonna 2021. Projektin toinen tärkeä tavoite on parantaa Suomen naissquashin tunnettuutta ja näkyvyyttä.

Projektin muut pelaajat ovat Soini ja Emilia Korhonen, joka opiskelee ja harjoittelee Englannissa. EM-joukkue nousi vuoden 2019-kisoissa A-ryhmään, jossa pelataan mitaleista ja koska Euroopan mestaruudesta pelataan vuosittain, ensi vuoden kisojen tavoitteena on minimissään säilyminen A-ryhmässä, jotta kotikisojen unelma voisi elää.

Valmis maailmalle

Riina Koskinen on tällä hetkellä tilanteessa, jossa hänellä ei ole riittävän kovia naispuolisia treenikavereita kotimaassa ja näin ollen kansalliset kisatkaan eivät tarjoa hänelle riittävästi haastetta. Soini on USAssa ja Korhonen Englannissa, joten muutto ulkomaille kovempiin harjoitteluolosuhteisiin on Koskisellakin usein mielessä.

”Jos tavoitteideni saavuttaminen ja kehittymiseni pelaajana vaatii muuttoa ulkomaille, olen valmis sen tekemään. Se ei kuitenkaan ole ihan vielä ajankohtaista, haluan ensin varmistaa, että minulla on opiskelupaikka Suomessa, Farmasian laitoksella tai jossakin muualla. Sen jälkeen katson tilannetta uudelleen, opiskelu kun tänään on tietotekniikan ja joustavuutensa ansiosta mahdollista niin monin eri tavoin.”

Kuopion uimahallista ja squashkentiltä on jo nyt tultu pitkä matka. Kuinka pitkälle squash Koskisen vielä viekään, todennäköisesti hyvin pitkälle. Johan katsekin sen kertoo.

Koskinen pelaa alkavana viikonloppuna miesten kansallisessa turnauksessa Helsingin Merihaassa.

Teksti: Jari Mether
KUVAT: Petteri Repo, Mirri+Me, Riina Koskisen arkisto