OhoTV Suomi

Jokainen hetki on liven arvoinen

Tallinna-vinkki: Siim-Tanel Annusin tuotannon läpileikkaus Adamson-Ericin museossa

Kollaasi Siim-Tanel Annusin teoksista: Valokuvalavastus. 1987/ Maalaus sarjasta Genesis. 2015 / Taiteilijan omistuksessa

Torstaina 12.12. avataan Adamson-Ericin museossa näyttely Läpimeno. Siim-Tanel Annus ‒ performanssi 1987 ja läpileikkaus taiteesta. Näyttelyssä on esillä rinnan taiteilijan kaksi aluetta – performanssi ja kuvataide – ja se osoittaa niiden välisen yhteyden niin, että läpimenosta tulee avainsana, joka opastaa katsojan taiteilijan nuoruudentöistä nykyhetken taiteeseen.

Siim-Tanel Annus (1960) aloitti taideopintonsa teini-ikäisenä taiteilija Tõnis Vintin (1942–2019) studiossa. Hän alkoi jo varhain esiintyä näyttelyissä, ja 1980-luvulla kuvataiteen rinnalle tulivat kotipihassa järjestetyt performanssit. Korkeakoulututkinnon Annus suoritti taidehistoriassa Tarton yliopistossa.

Näyttelyn ensimmäinen osa esittelee Annusin legendaarista Läpikäymiset-esitystä hänen kotipihassaan (tunnetaan myös osoitteen – Mooni 46a – nimellä). Joulukuun 5. päivänä järjestetty performanssi oli huolellisesti valmisteltu: Suomen televisio oli hankkinut kuvausluvan Moskovasta. Performanssissa Annus toteutti tulirituaaleja valkeaan kaapuun ja kruunuun sonnustautuneena. Esitys kulminoitui läpimenoon tuliportista pyörien päällä olevalla alustalla, silmät sidottuina. Performanssin päätteeksi paikallaolijat yllätti miliisi, joka toimitti taiteilijan ja televisiotiimin kamarille kuulusteluun. Näin taiteilijan alun perin lähinnä universalistiset pyrkimykset saivat yhtymäkohdan poliittisiin realiteetteihin, ja ne saivat vielä lisävauhtia myöhemmistä tapahtumista kuten Viron uudelleenitsenäistymisestä ja toivat Annusille jälkeenpäin profeetan tittelin. Annusin hahmojen ambivalenssi on luonut oivan maaperän hänen performanssiensa hyvin erilaisille, myös päivänpoliittisille, tulkinnoille. Taiteilija itse on myös sujuvasti ominut joitain näistä tulkinnoista ja todennut murtaneensa oman muurinsa jo kaksi vuotta ennen Berliinin muurin murtumista. Näyttelyssä on esillä useaan eri mediaan tallennettuja performanssin jälkiä alkaen taiteentutkija Evi Pihlakin silminnäkijäkertomuksesta ja mediatallenteista aina Katariina Lahden dokumenttielokuvaan ja Ariel Laglen musiikkiin.

Näyttelyssä Annusin 1970-luvun lopusta tähän päivään saakka tekemä kuvataide astuu vuoropuheluun performanssin kanssa. Tietyssä mielessä Siim-Tanel Annus on koko elämänsä ajan tehnyt yhtä suurta kokonaistaideteosta, jossa jo teini-iässä tehdyt näkemykselliset graafiset kuvat sulautuvat mystisiin kotipiharituaaleihin ja tämän päivän suurikokoisiin pannootöihin. Yhdistävänä elementtinä niiden välillä voi pitää pyrkimystä kohti “toista, kirkkaampaa maailmaa”, kuten taiteentutkija Evi Pihlak on todennut. Tälle ihannemaailmalle on tunnusomaista minimalistinen läpinäkyvyys – tabula rasa – joka antaa katsojaan heijastaa sinne itsensä. Taiteilija ei ole määritellyt syntyviä symboleja tarkasti etukäteen, vaan ne muodostuvat mielikuvissamme. Sen vuoksi Annusin taide on olemukseltaan ikään kuin “olotilataidetta”, joka antaa katsojalle mihinkään pakottamatta mahdollisuuden nousta arkikokemuksen yläpuolelle.

Näyttelyn kuraattori: Liis Kibuspuu (Viron taideakatemia)

Näyttelyarkkitehti: Sylvia-Johanna Annus

Graafinen suunnittelija: Külli Kaats

Näyttely on esillä Adamson-Ericin museossa 1.3.2020 saakka. Näyttelyä on tukenut Viron kulttuurirahasto.