Rohkeasti oman näköistä elämää – Hannan vieraana Terhi Ikonen

Oho Live tv:n Pieni pala Hannaa ohjelman vieraana tänään klo 19,00 on viehättävä ja rohkea nainen Terhi Ikonen. Tässä jaksossa puhumme Terhin esimerkkien kautta uskalluksesta olla oikeasti se oma itsensä ja elää rohkeasti oman näköistä elämää. Terhi on vallaton, avoin, sosiaalinen ja hurmaavan uskalias nainen.

Terhi ei anna valtaa menneisyydelle, eikä häntä estä elämästä täysillä edes lukihäiriö, haasteellinen eletty elämä, raskas eroon päätynyt parisuhde, jossa Terhi koki myös lähisuhdeväkivaltaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Terveellä pohjalla oleva rakkaus ja luottamus omaa itseensä ja yleensäkin elämää kohtaan, tulee hyvin esille tästä naisessa!

Näin Terhi aukaisee elämäänsä:

Minä, Terhi Susanna Ikonen

Olen syntynyt unikeonpäivänä 1972 Oulun Diakonissalaitoksella, vaikkakin kotipaikka oli silloin Pudasjärvi. Kotini on kuitenkin Haukiputaalla, jonne muutimme vanhempieni kanssa, kun olin 1-vuotias. Haukipudas on edelleen se kotipaikka ja sieltä on kasapäin ihania muistoja. Mukanani kulkee vieläkin muutamia lapsuuden aikaisia ystäviä, osasta piti kuitenkin luopua pitkin nuoruusvuosia erilaisten onnettomuuksien vuoksi. Näitä tapahtumia ei silloin vielä osattu ottaa kovin hyvin huomioon ja kriisiapu jäi saamatta monestakin tapahtumasta. En oikein osaa edes sanoa, että miten me olemme näistä traumoista selvinneet. Ehkäpä juuri ystävien kanssa, kun puhuttiin ja itkettiin sekä yritettiin vaan mennä päivä kerrallaan. Monta traumaattista tapahtumaa kosketti niin montaa ystäväpiirissä, että kait sitä jotenkin ymmärsi, ettei ole yksin.

Haukiputaalta tieni vei opiskelujen myötä Mikkeliin muutamaksi vuodeksi. Opiskeluajoilta on ihan huikean upeita muistoja niin kaupungista, ystävistä kuin villistä opiskelijaelämästä. Se oli tärkeä etappi myös itsenäistymisen kannalta.

Opiskelun jälkeen kuitenkin halusin takaisin kotiin ja me muutimme takaisin Ouluun. Viikko valmistumisen jälkeen sain jo ensimmäisen fysioterapeutin työpaikan. Ja nyt siis fyssärinä olen toiminut jo 25 vuotta. Monenlaista on tullut nähtyä ja koettua niin työelämässä kuin elämässä yleensäkin. Ylivoimaisesti parasta on ollut äidiksi tulo ja edelleen olen niin onnellinen kahden jo aikuisen tytön äiti. Avioero ja ensimmäisestä kodista luopuminen oli todella kova paikka, paljon ne kuitenkin opettivat. Avioliiton loppuaikana koin lähisuhdeväkivaltaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tämä avioero muodostui varmaan omassa elämässäni sellaiseksi tienristeykseksi, joka ajoi pikkuhiljaa opiskelemaan eri asioita. Avioeron jälkeen elämä oli monin tavoin ala- ja ylämäkiä aina siihen pisteeseen asti, että nuorempi tyttäreni yritti itsemurhaa. Olin syvällä itsekin ja opin hakemaan apua niin itselleni kuin tyttärellenikin. Tajusin että apuja on, kun sitä uskaltaa hakea ilman häpeää.

Psyykkinen valmennus lähti tarpeesta saada työkaluja lisää ihmisen elämäntapamuutosta tukemaan. Seksuaalineuvojan opinnot kumpusi syvältä sisältä ymmärtää omaa seksuaalisuutta ja seksuaali-identiteettejä ylipäätään. Halusin myös oppia ymmärtämään seksuaalirikollisten käyttäytymistä omakohtaisenkin kokemuksen vuoksi. Fysioterapeutinkin työssä kohtaan monenlaisia haasteita seksuaalisuuteen liittyen. Seksologian maailma on imaissut minut ihan täysin ja opiskelu jatkuu sen osalta varmasti hautaan asti.

Päätyössäni minut nostettiin aluepäällikön asemaan 4,5 vuotta sitten. Alkuun olin ihan hukassa, sillä eihän minulla ollut mitään koulutusta henkilöstön johtamiseen vaikkakin olin opiskellut toimitusjohtajaksi jo muutama vuosi sitten. Koin, että minulla on tarve ymmärtää ihmismieltä enemmän ja hain opiskelemaan kognitiivista lyhytterapiaa. Tästä koulutuksesta olen saanut niin paljon ihan itselleni, kuin työhönikin.

Minä olen kokenut aina olevani jotenkin erilainen, en niin hyvä. Häpeää olen kokenut varmaan lähes kaikesta. Kelpaamattomuus on ollut ajatuksissani aina, se on myös ollut kuitenkin iso voimavara, sillä sen vuoksi minä olen nyt minä. Se on pitänyt minut liikkeessä ja ajanut eteenpäin. Olen ollut hyvin monessa mukana ja sitä kautta varmaan hakenut sitä hyväksyntää sekä onnistumisen kokemuksia. Nykyään olen hyvin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Olen edelleen touhukas ja elämän sekä tiedon jano on kova. Halu puhua ja auttaa muita on noussut vielä tärkeämpään osaan kuin mitä se oli aikaisemmin.

Minulle tärkeitä asioita ovat terveys, perhe, luonto, ystävät, liikunta, muiden auttaminen ja itseni kehittäminen sekä ihmisenä kasvaminen. Näihin asioihin aikani kuluukin, näistä saan voimaa joka hetki. Olen ylpeä itsestäni ja siitä matkasta minkä olen tähän asti kulkenut. Tavoitteenani on elää 100- vuotiaaksi, joten matka ei ole vielä edes puolessa. Nyt osaan nauttia merkityksellisistä asioista ja olen oppinut luopumaan energiaa syövistä asioista. Aina se ei ole ollut, mutta sekin voimaannuttaa loppujen lopuksi.

Elämä on tässä ja nyt, joten nautitaan siitä juuri nyt.