Tänään vietetään YK:n kansainvälistä päivää kidutuksen uhrien puolesta: Kidutettujen kuntoutus ansaitsisi pysyvän rahoituksen

Sunnuntaina 26. kesäkuuta vietetään YK:n kansainvälistä päivää kidutuksen uhrien puolesta. Suomi on sitoutunut YK:n kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa kieltämään kaikenlaisen kidutuksen, mutta myös järjestämään kidutuksen uhrien kuntoutuksen oikeudenmukaisella tavalla. Diakonissalaitos on kuntouttanut kidutettuja pian 30 vuoden ajan määräaikaisin hankerahoituksin. Sen mukaan hankerahoituksen katkonaisuus on kuitenkin ongelmallinen sekä uhrien että auttajien näkökulmasta.

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus on kuntouttanut kidutuksen uhreja vuodesta 1993 alkaen. Tällä hetkellä keskuksessa toimii kolme erikoissairaanhoitotasoista moniammatillista työryhmää, joista yksi keskittyy kidutettujen aikuisten kuntoutukseen, toinen kidutettujen lasten ja perheiden kuntoutukseen, sekä kolmas sotatraumatisoituneiden pakolaisten kuntoutukseen.

Kidutuksen uhreja kuntoutetaan Suomessa määräaikaisin hankerahoituksin. Epävarmuus ja rahoituksen katkonaisuus on kestämätöntä sekä kidutuksen uhrien että kidutustraumoihin erikoistuneiden harvojen ammattilaisten näkökulmasta. Kidutettujen aikuisten kuntoutusta rahoittaa STEA, muiden kahden hankkeen rahoitus tulee vielä vuoden loppuun saakka Turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahastosta.

– Määräaikaiset hankkeet päättyvät vuoden vaihteessa, ja tieto mahdollisista uusista rahoituksista saadaan aikaisintaan joulukuussa. Tämä johtaa siihen, että hankkeiden potilassuhteet pitää päättää, ja osaavat tiimit hajoavat työntekijöiden hakeutuessa muihin töihin – jälleen kerran. Kidutettujen ja sotatraumatisoituneiden kuntoutus on saatava valtion pysyvän rahoituksen piiriin, jotta toiminnan jatkuvuus voidaan turvata, Psykotraumatologian keskuksen toiminnasta vastaava hankepäällikkö Mika Paasolainen toteaa Diakonissalaitoksen tiedotteessa.

Hoitosuhteiden jatkuvuus on taattava

Psykotraumatologian keskuksessa tehdään ensisijaisesti potilastyötä, mutta myös koulutetaan, konsultoidaan ja työnohjataan valtakunnallisesti viranomaisia, sote-ammattilaisia ja muita pakolaisten kanssa työskenteleviä. Tämä on tärkeää, koska kidutus- ja sotatraumojen hoito on oma erityisalansa, ja koskee maan laajuisesti kohtuullisen pientä, mutta tärkeää asiakasryhmää.

Kidutuksen jäljet ulottuvat aina yhtä ihmistä laajemmalle. Jos perheessä on kidutuksen uhri, se vaikuttaa koko perheeseen. Kidutustraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä hoideta asianmukaisesti.

– Jatkuvuus on potilassuhteiden kannalta äärimmäisen tärkeää: hoidamme ja kuntoutamme haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joiden perusturvallisuus on valmiiksi järkkynyt. On kohtuutonta, että Suomi ei pysty takaamaan näille ihmisille pysyviä hoitosuhteita toimimattoman rahoitusjärjestelmän vuoksi, sanoo asiantuntija ja traumoihin erikoistunut terapeutti Lotta Carlsson Psykotraumatologian keskuksesta.

Ensi vuonna Diakonissalaitos on kuntouttanut kidutettuja pakolaisia määräaikaisilla hankerahoituksilla kolmenkymmenen vuoden ajan.

– Toivoisin todella, että viestimme kuultaisiin valtion taholla. Paras lahja pyöreitä vuosia täyttävälle kidutettujen kuntoutustoiminnalle olisi sen pysyvyyden ja pitkäjänteisen työn turvaaminen, Paasolainen lisää.

Kidutuksen uhrien kuntoutukseen ovat Diakonissalaitoksen lisäksi erikoistuneet Suomessa Oulun Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutus sekä TAYSin Pakolaispsykiatrian poliklinikka. Konsultointia ja arviointia tarjoaa lisäksi HUSin Kulttuuripsykiatrian poliklinikka.

Lähde: Diakonissalaitos