Viro: Adamson-Ericin museossa avautuu Kaljo Põllun mytologinen suomalais-ugrilainen maailma

Perjantaina 13.11. Adamson-Ericin museossa avataan Viron merkittävimpiin graafikoihin kuuluvan Kaljo Põllun näyttely Kaljo Põllu. Mytologinen muinaismaailma. Näyttely esittelee Põllulle ominaisella suggestiivisella tavalla esivanhempiemme maailmaa, uskomuksia ja luontoyhteyttä.

Kaljo Põllu (1934–2010) oli jo eläessään legenda, jonka taidetta on ollut esillä myös ulkomailla. Hänellä on ollut vahva merkitys Viron taide-elämässä sekä vaikuttavan taiteensa ja taiteeseen tuomiensa uudistusten että useita sukupolvia opastaneena opettajana ja virolaista ja suomalais-ugrilaista kansanperinnettä tutkivien tieteellisten tutkimusmatkojen johtajana. Põllu oli 1960-luvun jälkipuoliskolla virolaisen avantgardetaiteen johtohahmoja. 1970-luvun alussa hänen tuotantonsa koki radikaalin muutoksen: siteet länsimaiseen neoavantgardistiseen taiteeseen vaihtuivat syventymiseen Viron kansan esivanhempien myyttiseen maailmankäsitykseen ja laajemmin pohjoisten kansojen ja suomalais-ugrilaisten heimokansojen ikiaikaisen kulttuurin tutkimiseen.

Näyttelyn kuraattorin Kersti Kollin mukaan Kaljo Põllu on tuonut fennougristiikkaan liittyvän aihepiirin vahvasti taiteeseen. ”Taiteilijalle oli tärkeää vaeltaa alkupisteeseen, kansankulttuurin lähteille ja kyetä menneisyyden kautta ymmärtämään nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Juuri omaan ikiaikaiseen kulttuurin syventymisestä ja sen tulkitsemisesta ilmaisuvoimaisella visuaalisella kielellä tuli Kaljo Põllun elämäntyö, jossa kiteytyi hänen omintakeisuutensa ja taiteilijaminänsä. Hän on virolaisen taiteen vahvimpia esivanhempiemme ja laajemmin ottaen suomalais-ugrilaisten ja pohjoisten kansojen maailmankäsityksen ja myyttien visuaalisia tulkkeja”, toteaa kuraattori.

Näyttelyn ytimen muodostavat työt Põllun tunnetuimmista grafiikkasarjoista Kodalased (Kotiväki), Kalivägi (Kalin kansa), Taevas ja maa (Taivas ja maa), Eesti maastikud (Virolaisia maisemia) ja Kirgastumine (Kirkastuminen). Vahvalla, omintakeisella käsialalla, suggeroivaa mezzotinto-tekniikkaa hyväksi käyttäen taitelija kertoo tarinoita esivanhempien maailmankuvasta, legendoista, jumalien ja ihmisten suhteista, maailman luomisesta, myyttisistä toteemielämistä, luonnon voimasta sekä ihmisten ja luonnon välisestä harmoniasta.