Eläimet tuntevat empatiaa ja iloitsevat aivan kuten mekin

Me ihmiset olemme pitkään pitäneet itseämme poikkeuksellisina olentoina, jotka eroavat älyllisesti muista eläimistä. Viimeisen puolen vuosisadan aikana tutkijat ovat kuitenkin keränneet yhä enemmän ja enemmän todisteita eri lajien älykkyydestä. Samalla on käynyt selväksi, että monilla lajeilla on paljon enemmän yhteistä ihmisten kanssa kuin aiemmin on uskottu. Elefantit surevat ja delfiinit leikkivät. Monet kädelliset muodostavat vahvoja ystävyyssuhteita ja rotat kykenevät ystävällisiin tekoihin. Kuinka paljon eläimet todella muistuttavat meitä? Onko muilla lajeilla samankaltaisia ajatuksia, tunteita ja muistoja kuin meillä?

Kädellisten käyttäytymistä tutkiva Emory-yliopiston etologi Frans de Waal huomauttaa National Geographic-lehdessä, että vielä muutama vuosikymmen sitten ajatus eläinten tunteista oli “romantikkoja varten”. Kun tutkijat alkoivat myöntää, että muutkin lajiit kykenevät tunteisin, ei niiden kokemusmaailmaa silti pidetty verrannollisena ihmisten kokemusmaailmaan. Nykyään yhä useammat käyttäytymistieteilijät ovat de Waalin mukaan vakuuttuneita siitä, että “monien eläinten sisäiset prosessit ovat yhtä kompleksisia ​​kuin ihmisten”.

– Erona on, että me voimme ilmaista ne kielellä; voimme puhua tunteistamme, hän toteaa lehdessä.

Uudenlainen ymmärrys eläinten mielestä puolestaan herättää kysymyksiä siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat muihin lajeihin ja kohtelevat niitä.

– Jos tunnustetaan, että eläimillä on tunteita, niistä tulee moraalisesti tärkeitä. Ne eivät ole ole enää sama asia kuin kivet. Ne ovat tuntevia olentoja, de Waal sanoo.

Kuinka eläinten tunteita tulisi tulkita

Tiede ymmärtää, että tunteet eivät ole ihmisten yksinoikeus. Tunteet ovat sisäisiä tiloja, jotka saavat eläimen toimimaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi pelko ajaa eläimen toimimaan. Vaikka tunteet, kuten rakkaus ja suru saattavat tuntua monimutkaisemmilta, eivät ne ole laadullisesti erilaisia.

– Kaikki tieteellinen ja filosofinen työmme tällä hetkellä osoittaa kohti olettamaa, että kaikki nimettävissä olevat tunteet, olivatpa ne kuinka hienostuneita tahansa, rakentuvat näille alkukantaisille tunteille, selittää meribiologi David Scheel lehdessä.

Tältä pohjalta on helppo ymmärtää, että monilla eri lajeilla kirpuista simpansseihin on tunteita, joillakin alkukantaisempia ​​ja toisilla edistyneempiä. Vaarana toisten lajien tunteiden tulkinnassa on tietenkin, että ihmiset antropomorfisoivat tutkimuskohteensa.

– Subjektiivisten tunteiden osoittaminen eläimen käyttäytymistä tarkastelemalla ei ole tiedettä, se on vain arvailua, muistuttaa neurobiologi David J. Anderson, joka tutkii tunteisiin liittyviä käyttäytymismalleja hiirissä, hedelmäkärpäsissä ja meduusoissa.

Huumorintajua ja leikkiä

Delfiinien tiedetään luonnossa jahtaavan toisiaan leikkimielisesti. Ne vaikuttavat leikkivän koirien ja kissojen tapaan. Paviaanien on nähty härnäävän lehmiä vetämällä niitä hännästä. Tutkijat ovat löytäneet todisteita jopa kalojen ja matelijoiden leikkisästä käyttäytymisestä.

Leikkiminen kuluttaa energiaa ja lisää loukkaantumisen riskiä, joten miksi eläimet harjoittavat sitä? Tutkijat uskovat, että leikki on kehittynyt vahvistamaan siteitä sosiaalisten ryhmien jäsenten välillä. Se myös auttaa eläimiä harjoittelemaan taitoja, jotka parantavat niiden selviytymismahdollisuuksia. Entä mikä on se impulssi, joka saa eläimet ryhtymään leikkiin? Biologin Vincent Janikin mukaan uskottavin vastaus on ilon tavoittelu.

– Miksi eläin tekee jotain? No, koska se haluaa.

Koska leikistä ei ole muuta välitöntä hyötyä, on todennäköistä, että leikki tarjoaa eläimille nautintoa ja rikastaa niiden sisäistä elämää. Jotkut kädelliset näyttävät omaavan myös huumorintajun. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että simpanssit ja muut suuret apinat nauravat leikkiessään. Mutta niiden on nähty nauravan myös muissa yhteyksissä. De Waal kertoo kollegastaan, joka yllätti simpanssit pantterinaamioon pukeutuneena. Simpanssit suhtautuivat häneen vihamielisesti ja heittelivät häntä esineillä. Lopulta tutkija otti naamion pois ja simpanssit tunnistivat tutut kasvot.

–Jotkut simpanssit, erityisesti vanhemmat simpanssit, nauroivat tälle, de Waal sanoo.

Ymmärryksemme eläinten tunneälystä kasvaa koko ajan. Viime vuosina esimerkiksi koiranomistajat ovat käyttäneet erilaisia viestintälaitteita kommunikoidakseen lemmikkiensä kanssa aivan uudella tavalla ja tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Kalifornian yliopistossa työskentelevä tutkija Federico Rossano on saanut kissan- ja koiranomistajilta tuhansia raportteja lemmikeistä, jotka kykenevät käyttämään kommunikointiin tarkoitettuja painikkeita sanojen ja ajatusten ilmaisemiseen. Rossano kertoo lukuisien koirien tiedustelleen painikkeiden avulla perheenjäsenestä tämän ollessa poissa kotoa. Ne ovat ilmaisseet halunsa leikkiä tiettyjen koirakavereiden kanssa yhdistämällä puisto-painikkeen tietyn koiran nimeen.

– On kiehtovaa, kuinka usein kahden eläimen taloudessa nähdään tilanteita, joissa yksi eläin pyytää ihmiseltä apua toiselle eläimelle, Rossano lisää.

Tutkimustiedon perusteella näyttääkin vahvasti siltä, että monimutkaiset tunteet, kuten empatia ja oikeudenmukaisuuden taju, eivät suinkaan ole ihmisten yksinoikeus.

Lähde: National Geographic