Vuosituhannen alun muoti on palannut – mutta toivottavasti sen kauneusihanteet eivät

Vilkaisu Instagramiin tai TikTokiin paljastaa, että vuosituhannen vaihteen muoti on tehnyt paluun. Z -sukupolvi on ottanut käyttöönsä sellaisia aihetunnisteita, kuten #Y2KAesthetic ja #Y2Kfashion. Uusi sukupolvi ei kuitenkaan välttämättä muista, miten toksinen kyseisen ajan kauneusihanne oli. Vanhemmat millenniaalit lienevät tietoisia siitä, millainen syömishäiriöiden aalto 2000-luvun alussa koettiin.

Fatfobia eli lihavuuspelko, ei ole mikään uusi asia. Harper’s Bazaar muistuttaa Y2K-muotia käsittelevässä artikkelissaan, että internetin yleistymisellä oli kuitenkin merkittävä rooli epäterveiden kauneusihanteiden leviämisessä.

Vuonna 2003 televisiossa sai ensi-iltansa realitysarja The Simple Life, jossa seurattiin Paris Hiltonin ja Nicole Richien kommelluksia. Molemmat naiset olivat langanlaihoja. Samaan aikaan varhaisissa sosiaalisen median verkostoissa jaettiin äärimmäisyyksiin meneviä laihdutusvinkkejä.

– Kun ajattelen 2000-lukua, mieleeni tulevat pro-ana -periaatteita viljelevät LiveJournal-yhteisöt ja Tumblr-tilit, toteaa Fashionistan päätoimittaja Tyler McCall artikkelissa.

Muodissa ihannoitiin laihuutta ja nuoruutta

Lehden mukaan syömishäiriöitä diagnosoitiin ennätysmäärin vuosina 2000–2009. Valtaosa diagnooseista meni nuorille naisille. Julkkiksista muun muassa Mary-Kate Olsen hakeutui hoitoon syömishäiriön takia.

Silti lehdissä ihailtiin yhä toinen toistaan laihempia naisia. Y2K-muoti vain korosti hoikkuutta. Supermatalat farkut, minkokoiset baby T-paidat ja housujen vyötäröstä vilkkuvat stringit olivat kaikki laihojen naisten etuoikeuksia. Muodissa ihailtiin muodotonta vartalotyyppiä; trendi auttoi normalisoimaan teini-ikäisten tyttöjen seksualisoimista.

Myös aikuisten naisten odotettiin ahtautuvan pikkuruisiin vaatteisiin. Tubettaja Angela Benedict muistelee kummastelleensa vaatteiden kutistumista 2000-luvun alussa.

– En ollut lihonut. Miksi siis näytin siltä. Vatsani tuntui pursuavan housujen vyötäröltä ja lantion seutu näytti levenneen. Vaatteet oli aivan kuin suunniteltu vääristämään kehon mittasuhteita, hän kertoo videollaan Y2K Gave Me an Eating Disorder.

Harper’s Bazaarin mukaan vuonna 2011 uransa aloittaneiden mallien keskimääräinen ikä oli 13–16 vuotta. He esittelivät muotisuunnittelijoiden luomuksia, joihin aikuisten kuluttajien odotettiin mahtuvan. Lukuisat vuosituhannen vaihteessa varttuneet naiset sisäistivät muotiteollisuuden syöttämät ihanteet nuoruudesta ja laihuudesta ja ryhtyivät tavoittelemaan epärealistista kauneusihannetta.

Nykyisessä monimuotoisuutta painottavassa ilmapiirissä on vaikea nähdä, miksi haluaisimme palata vuosituhannen vaihteeseen. Tummaihoisia naisia muotiteollisuuteen ei juurikaan mahtunut, erikokoisista naisista puhumattakaan.

McCall kuitenkin muistuttaa, että nuoret ovat kasvaneet terveemmässä ympäristössä, joka toivottavasti tarjoaa heille jonkinasteista suojaa syömishäiriöitä vastaan.

– Z-sukupolvi on kasvanut kehopositiivisessa ympäristössä, joten uskon, että tilanne on erilainen. He ovat varttuneet aikana, jona catwalkeilla näkyy pluskokoisia naisia ja somessa saa olla isokokoisia vaikuttajia.

Lähde: Harper’s Bazaar, Instagram