OHO Live TV Suomi

Joka päivä jotain uutta

Kuva: pexels.com

Kysely: Alkoholinkäyttöä ei aina oteta puheeksi terveydenhuollossa, vaikka se olisi hoitoon hakeutumisen syynä

Terveydenhuollon työntekijöistä kaksi kolmesta ottaa aina tai lähes aina alkoholinkäytön puheeksi vastaanottokäynnillä, jos potilaalla on viitteitä päihteiden käytöstä. Kolmannes ottaa alkoholinkäytön puheeksi korkeintaan toisinaan. Tiedot käyvät ilmi Innolinkin kyselytutkimuksesta, johon vastasi 490 ensihoidossa, päivystyksessä ja perusterveydenhuollossa työskentelevää terveydenhuollon ammattilaista eri puolilla Suomea. Kyselyn teetti Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry.

Alkoholinkäytön puheeksiotto on yleisempää tilanteessa, jossa potilaan hoitoon hakeutumisen syy on alkoholiin liittyvä haitta. Vain kolmannes ottaa aina tai lähes aina alkoholinkäytön potilaan kanssa puheeksi silloinkin, kun potilaalla ei ole viitteitä päihteiden käytöstä.

– Kyselyn selkeä tulos on, että alkoholinkäytön puheeksiotto koetaan edelleen vaikeaksi terveydenhuollossa, jopa niissä tilanteissa, joissa selkeät merkit alkoholin haitallisesta käytöstä ovat nähtävillä. Alkoholin riskikäytön varhainen tunnistaminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista vähentää alkoholihaittoja, toteaa EHYT ry:n va. toiminnanjohtaja Marja Pakarinen.

Kyselyn tavoitteena oli selvittää terveydenhuollon henkilöstöltä, kuinka paljon alkoholinkäyttö kuormittaa päivittäisessä vastaanottotyössä.

Yhteiset toimintamallit ja työkalut helpottavat puheeksiottoa

Mikäli puheeksioton tukena on hyödynnettävissä työkalu, kuten alkoholin riski- ja ongelmakäyttöä arvioiva Audit-testi, otetaan alkoholinkäyttö selkeästi useammin puheeksi ja puheeksiotto tuntuu helpommalta.​ Kuitenkin 39 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoittaa, että käyttää puheeksioton tukena jotakin työkalua vain harvoin tai ei koskaan.

Kaksi viidestä kokee yksikön toimintaohjeistukset ja käytettävissä olevat menetelmät ja työkalut riittämättömiksi alkoholiongelman hoidossa. Vain neljäosa arvioi käytössä olevat menetelmät ja työkalut riittäviksi.

– Tuloksista voi tehdä johtopäätöksen, että alkoholiongelmia voitaisiin hoitaa ja ehkäistä nykyistä tehokkaammin, mikäli terveydenhuollon yksiköissä olisi käytössä selkeät toimintaohjeet -ja mallit alkoholinkäytön puheeksiottoon ja lyhytneuvontaan, toteaa Pakarinen.

Myös kiireen koetaan vaikeuttavan puheeksiottoa. Yli puolet vastaajista arvioi vastaanotolla käytettävissä olevan ajan riittämättömäksi alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien hoitoon. Ajanpuute ja yhteisten toimintamallien puuttuminen vaikuttavat osaltaan siihen, ettei mini-interventiota eli alkoholin käyttöön liittyvää lyhytneuvontaa tule aina kirjattua potilastietojärjestelmään. Myös potilaan vastahakoisuus muutokseen, negatiivinen asenne ja ongelman vähättely koetaan puheeksiottoa vaikeuttaviksi tekijöiksi.

– Puheeksiotto ei usein heti johda muutokseen. Alkoholinkäyttöön liittyvä lyhytneuvonta on silti tutkitusti tehokasta. On arvioitu, että ainakin joka kymmenes neuvontaa saaneista riskikäyttäjistä tai alkoholia haitallisesti käyttävistä vähentää neuvonnan jälkeen alkoholinkäyttöä tai lopettaa kokonaan. Alkoholiin liittyvän lyhytneuvonnan on todettu olevan myös kustannustehokas keino vähentää alkoholiongelmien hoidon tarvetta, Pakarinen muistuttaa.

Lisää koulutusta ja aikaa luottamuksen rakentamiseen tarvitaan

Hieman yli puolet vastaajista kokee alkoholinkäytön puheeksi ottamisen erittäin tai melko helpoksi. Erittäin tai melko vaikeaksi sen kokee 18 prosenttia. Puheeksiottamisen koetaan olevan merkittävästi helpompaa, jos oma osaaminen on vahvaa. Jos oma osaaminen on heikkoa, otetaan alkoholinkäyttö selkeästi harvemmin puheeksi.

Puheeksiottoa edesauttavina asioina esiin nousevat luottamus, hyvä keskusteluyhteys ja potilasta arvostava asenne. Myös lisäkoulutusta toivotaan. Yli puolet vastaajista haluaisi saada lisäkoulutusta etenkin huumausaineista, sekakäytöstä ja lääkkeistä sekä niiden käytön puheeksiottamisesta. Alkoholinkäytön puheeksiottamisesta koulutusta haluaisi kaksi viidestä. Osa toivoisi tietävänsä enemmän saatavilla olevista palveluista ja järjestöjen tarjoamista materiaaleista, mutta ei koe saavansa tietoa työpaikaltaan.

– Puheeksiottamisen kynnystä voidaan alentaa luomalla vakiintuneita toimintakäytäntöjä, varmistamalla, että käytettävissä on riittävästi menetelmiä ja työkaluja sekä huolehtimalla koulutuksesta ja käyttävissä olevista aikaresursseista, Pakarinen summaa.

Lähde: EHYT