Hannele Lauri ja Tiina Jylhä ovat olleet ystäviä liian kauan muistaakseen, koska he tapasivat: “Olisimme loistava aviopari”

Hannele Lauri ja Tiina Jylhä ovat vanhat ystävät. Se, kuinka vanhat (tai siis ikinuoret, kuten he itse asian muotoilevat), on hieman epäselvää. Tiinan näkemyksen mukaan he ovat tavaneet parikymmentä, Hannelen mukaan kolmekymmentä vuotta sitten. Totuus lienee jossain siinä välillä.

– Ei se ole niin nokon nuukaa. Mutta kauan siitä siis on, he toteavat yhteen ääneen.

Sen naiset kuitenkin muistavat, miten he tapasivat. Hannele oli nähnyt Tiinan televisiossa ja päättänyt samoin tein marssia tapaamaan häntä.

– Olin tuolloin töissä Helsingissä klinikalla ja yhtäkkiä ovesta asteli Hannele Lauri, yksi tunnetuimmista näyttelijöistä Suomessa. Hän marssi sisään maiharit ja reisitaskuhousut jalassa, löi nyrkin pöytään ja totesi: “kuule, mää kattelin sua eilen teeveestä ja sanoin, että saakeli, mitä tolle akalle on tehty, kun näyttää noin hyvältä. Mää haluan saman käsittelyn, mutta ensin mää tartten kahvia!”, Tiina muistelee.

Nauruksihan se meni ja siinä kahvitellessa hurahti lopulta koko loppupäivä. Näitä kahvihetkiä onkin sitten riittänyt. Kaksikko on yhtä mieltä paitsi siitä, että kahvin täytyy olla vahvaa, myös siitä, että heidän välillään on vallinnut vankka yhteisymmärrys ensikohtaamisesta lähtien.

– Alusta saakka tuntui siltä, kuin me oltaisi aina tunnettu toisemme.

Matkan varrella molempien elämään on mahtunut monia ylä- ja alamäkiä, jotka ovat vain vahvistaneet ystävyyttä.

– Olemme toistemme tukena silloin kun tukea tarvitaan. Olemme toistemme rinnalla niin hyvässä kuin pahassa. Jos toinen meistä olisi mies, olisimme loistava aviopari, Hannele nauraa.

Yhdessä ollessa sattuu ja tapahtuu

Hannele vierailee usein Tiinan luona Tallinssa ja saattaa viettää pitkiäkin aikoja ystävänsä luona. Silloin kaksikko istuu “parantamassa maailmaa” yömyöhään. Mitään aiheita ei karteta, mitään ei salata.

– Todella harvoin tapaa sellaisen ihmisen, jolle voi puhua synkimmätkin ajatuksensa ja jonka kanssa voi jakaa aivan kaiken. Saamme olla toistemme seurassa aitoja ja puhua kaikki asiat suoraan, yhtään kaunistelematta, he selittävät.

Pandemian aikana ystävykset eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan niin usein kuin olisivat halunneet. Molemmat ovat varoneet matkustamista ja yhteyttä on pidetty paljon puhelimen välityksellä.

–  Soitamme toisillemme monta kertaa viikossa ja puhelut venyvät usein tuntien mittaisiksi, he myöntävät.

Tänä syksynä naiset pääsivät vihdoin tekemään yhteisen reissun Latvian Jurmalaan. Automatka toi mukanaan myös odottamattomia kommelluksia. Niitä kuulemma sattuu aina, kun kaverukset ovat yhdessä liikkeellä.

Ensin naiset eksyivät miesäänellä puhuneen navigaattorin johdettua heidät harhaan. Seuraavaksi autosta loppui lasinpesuneste. Neidot eivät kuitenkaan jääneet neuvottomaksi, vaan apu löytyi vichyvedestä ja saumattomasta yhteistyöstä. Eikä autoa edes tarvinnut pysäyttää.

– Hanna huusi aina välillä, että nyt hiljennä vauhtia, niin ei roisku sisälle, kun avaan taas ikkunaa. Minä painoin vähän jarrua ja pistin pyyhkijät pyyhkimään kun Hanna heitti matkajuomaa tuulilasiin. Näin matka jatkui leppoisasti ja lasi pysyi puhtaana, Tiina kertoo.

Vaikka naisille sattuu ja tapahtuu, huumori pysyy aina matkassa. Pari ei edes myönnä koskaan riidelleensä.

– En usko, että sellaista pävää tuleekaan. Luottamus on puolin ja toisin sata prosenttia. Meillä on samanlainen huumorintaju ja ymmärrämme toisianne täysin. Pelkkä pieni ele ja toinen tietää, mistä on kyse, Hannele sanoo.

Hauskaa naisilla oli tälläkin kertaa ja yhteinen aika oli “kullanarvoista”. He lupaavat, ettei matka jää viimeiseksi nyt, kun vauhtiin on taas päästy.

– Jurmalan rannoillehan on täältä lyhyt ajomatka, varsinkin silloin kun ei eksy, Tiina huomauttaa.