Monelle nykyajan suomalaiselle maamme alkuajat voivat tuntua utopistisilta ja kaukaisilta. Onhan Suomi ollut olemassa jo sata vuotta tai vastavuoroisesti voisi sanoa, sen olevan ollut vasta sata vuotta olemassa. Maan ensimmäiset vuodet ovat hyvin väkivaltaisia, ensin sisällissota, jonka jälkeen erinäisiä muilutuksia ja siitä sitten kansan yhdistäneeseen toiseen maailmansotaan.
Mikkeli on ollut yhtenä näyttämönä maan sotahistoriassa, sillä siellä toimi talvi- ja jatkosodan aikana päämaja, jossa armeijan ylipäällikkö marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim johti sotatoimia. Mikkeli on siinä mielessä myös oiva paikka jalkaväkimuseolle, sillä varsinkin sodan aikana jalkaväellä oli suuri rooli.
Mikkelin Jalkaväkimuseossa Suomen sodat on jaettu useaan eri näyttelyhuoneeseen ja siellä saa hyvin laajan näkemyksen siitä, mitä oikein sodan aikana tapahtui. Kun ensimmäiseksi mennään sisälle museoon, tuntuisi kuin olisi tullut kasarmille ja palannut sodanaikaan. Päivystäjät kulkevat univormut yllä, univormut, jotka ovat kuin suoraan 30- luvulta.
Näyttelyhuoneista ensimmäinen on luokkahuone, jossa on jalkaväen kenraalien kuvat sekä jalkaväen Mannerheimin ristin ritareiden kuvat seinällä. Samassa huoneessa on myös tietoiskuvideo, jossa tarina on jaettu neljään eri osaan. Sinänsä ehkä hieman pitkähköihin videopätkiin.
Kun mennään seuraavaan näyttelyhuoneeseen, tullaankin sisällissotaan. Huoneessa leijuu hyvin voimakas valkoisten arvostus ja punaiset ovat jätetty hieman vähemmälle huomiolle. Silmiinpistävää on myös se, että toisen seinustan viereltä löytyy kaksi peitettyä punaista makaamassa. Tulee vaikutelma, että he olisivat ruumiita. Oliko tarkoituksena siis kuvata punaiset heikkoina ruumiina?
Seuraavaksi tultiinkin sitten talvisodan puolelle, jossa oli kerrottu talvisodan tärkeimmät taistelut eikä venäläisiäkään ollut unohdettu. Vaikuttava oli myös talvisodan ja jatkosodan välinen huone, jossa suomalaiset sotilaat väijyivät talvisissa puvuissaan lumen suojassa. Tuntui kuin ne sotilaat olisivat olleet siellä oikeasti.
Jatkosodan lisäksi esillä oli myös huoltojoukot, mutta myös Lapin sota, sota, jota käyntiin saksalaisia vastaan oli tuotu näyttelyssä esille. Oli kartta pohjoisista, jossa oli valolla merkitty erilaisia tapahtumia. Tällaisia olisi voinut olla myös talvi- ja jatkosodasta, miksi ei myös sisällissodasta, jossa olisi kerrottu tärkeimmät taistelut.
Lisäksi oli erillinen huone, jossa oli Ruotsin sodan aikaisia Ruotsin armeijan sotilaita. Samassa tilassa oli myös käsitöitä. Huone tuntui jotenkin irralliselta muuhun näyttelyyn verrattuna. Toisessa rakennuksessa oleva muuttuva näyttely taas jätti mieleen YK:n toiminnan esille tuomisen ja lähinnä suomalaisten näkökulmasta. Mielenkiintoisia tekstejä eri puolilta YK-tehtäviä ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niitä mielellään lukenut syvemminkin.
Kokonaisuutena Mikkelin Jalkaväkimuseo antoi osviittaa siitä, millainen on ollut Suomen sotilaallinen historia. Nykyistä sotilaallista toimintaa ei ymmärrettävistä syistä kovin paljon esille tuotu. Tietysti olisi voinut sitäkin tuoda enemmän esiin, kuinka suomalainen varusmiespalvelus on vuosien varrella kehittynyt ja vielä enemmän tuoda, millaista kasarmielämä on.
Vahva suositus kaikille niille, jotka ovat millään tavalla kiinnostuneita Suomen sotilaallisesta historiasta ja vaikka ei olisikaan, niin hyvähän se olisi historiaan tutustua. Eli jokainen, joka Mikkelissä käy, niin ottakaa yhdeksi pysähdyspaikaksi juuri tuo Mikkelin Jalkaväkimuseo.
Jatka lukemista
Yhdellä kortilla kotimaan suosikkikohteet ja yllättävimmät nähtävyydet – katso 30 vinkkiä kesälomaan
“Tärkeä muistutus: Tarkista tosiasiat ja pysy valppaana uutisten lukemisessa”
Kuviitteellinen taideteos – “Elämän Tarkoitus” –