OHO Live TV Suomi

Joka päivä jotain uutta

Kuva: pexels.com

Osaatko olla itsellesi armollinen? Näin vaimennat sisäisen kriitikon

Pelkäätkö epäonnistumista? Ruoskitko itseäsi jokaisen pienikin virheen takia? Moni meistä asettaa itselleen täysin epärealistisia vaatimuksia. Oli kyse töistä, ihmissuhteista tai kehostamme, jahtaamme täydellisyyttä, vaikka tiedämme, ettei sen saavuttaminen ole mahdollista. Täydellisyyteen pyrkiminen tekee meistä äärettömän itsekriittisiä ja epärealistisissa tavoitteissa epäonnistuminen kolhii itsetuntoamme toistuvasti. Pieni itsekritiikki on tervettä, mutta liika negatiivisuus itseä kohtaan on erittäin haitallista mielenterveydelle. Se voi estää meitä nauttimasta onnistumistamme ja lisätä esimerkiksi ahdistuksen, masennuksen ja burnoutin riskiä. Siksi meidän olisikin hyvä osata tarpeen vaatiessa hillitä sisäistä kriitikkoamme ja oppia suhtautumaan itseemme armollisemmin.

Saksalaisen Trierin yliopiston tutkijoiden mukaan avain tähän on juuri siinä, miten suhtaudumme virheisiimme. Journal Of Affective Disorders -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin 479 henkilöä, joiden persoonallisuus määriteltiin itsekriittiseksi. Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että itsekriittisen persoonallisuuden omaavilla henkilöillä oli taipumus “juuttua” murehtimaan epäonnistumisiaan. Todennäköisesti juuri tästä johtuen epäonnistumsen kohtaaminen myös aiheutti heissä enemmän psykologisia seurauksia, kuten ahdistuneisuutta, masennusta ja unihäiriöitä.

Tutkijoiden mukaan itseään kohtaan liian ankarasti suhtautuvat ihmiset voivat kuitenkin muuttaa sitä tapaa, jolla he suhtautuvat epäonnistumisiin. Sen sijaan, että epäonnistuminen nähtäisiin pysyvänä ja muuttumattomana tilana, se tulisi tutkijoiden mukaan opetella näkemään ohimenevänä tapahtumana, josta on mahdollista siirtyä eteenpäin. Vaikka vanhojen ajattelumallien uudelleenohjelmointi vaatii aikaa, on tärkeää oppia ymmärtämään, että virheet ovat luonnollinen osa elämää. Joten seuraavan kerran, kun sisäinen kriitikkosi nostaa päätään, yritä muistaa, että yksi epäonnistumisen hetki ei määrittele ihmistä, eikä epäonnistumisia voi tai edes pidä kokonaan välttää. Sen sijaan jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä paljon enemmän ongelmia.

Lähde: Stylist, Journal Of Affective Disorders